Jeroom ja taipparit

Tänään päästiin sitten Jeroomin kanssa kauan odotettuihin spanieleiden taipumuskokeeseen, johon olemme yrittäneet päästä jo pidemmän aikaa mutta vasta nyt meille siunautui paikka.

Lähdimme aamulla aikaisin ajamaan Kouvolan lähelle Elimäelle, Kymen spanieleiden järjestämään taipumuskokeesee. Matka oli pitkä mutta hyvässä säässä hiljaisessa liikenteessä vallan mainio meno matka.
Paikan päälle päästyämme meillä oli noin, tunti odoteltavaa jonka aikana tutustuimme lähialueeseen ja kävimme ilmoittautumassa. Jännäää itse olin nimittäin ensimmäistä kertaa taippareissa..

Kohta alkoikin jo alku puheet tuomareiden osalta ja sitten arvottiin kahdelle tuomarille omat seitsämän koirakon ryhmät. Tuomareina toimi Veli Nurminen ja Anu Korkkarinen. Olimme Jeroomin kanssa viimeisiä arvonnassa ja saimme luvun kahdeksan, joten olimme siis Anun ryhmässä ja ensimmäisinä. Sirpa ( Jeroomin kasvattaja) oli Brecon äidin kanssa myös mukana taippareissa mutta joutui toiseen ryhmään.

Koe alkoi sosiaalisella käyttäytymisellä, jossa olimme ringissä tuomarin yhdessä ja yksitellen siirryimme koiran kanssa tuomarin luokse. Tuomari kyseli koiran perus tietoja ja tervehti koiraa. Jeroom meni oikein ystävällisesti ja iloisesti tuomarin luokse häntää heiluttaen. Siitä sitten pääsimme siirtymään helposti tutustumaan jälkiosuudella käytettäviin linnunraatoihin. Jeroomin mielestä ne oli ihan kivoja mutta vielä kiinnostavampia oli mukana olevat nuoret koira tytöt.

Siitä siirryimme ensimmäisinä suorittamaan sitten jälkiosuutta. Jeroom alkoi jo metsään siirtyessään vetää hihnassa sillä oli tuo vissiin saanu jo jonkinlaisen vainun. Itse olin hyvin rennoin mielin ja tuomarikin mainitsi siitä että niin minusta kuin Jeroomista huokuu rentous. Jäljen alkuun päästyämme, tutustuimme hetken tallattuun alkuun ja talutin hyvin lyhyellä Jeroomia ensimmäiset kymmen metriä jotka oli tarkoitettukin koiralle ohjattaviksi ja sen jälkeen tarkoitus oli päästää Jeroom kuuden metrin liinaan ja lähteä ajamaan jälkeä. Sitähän se poika sitten lähti tekemäänkin, rauhallisesti ja erittäin varmasti poika meni jälkeä eteenpäin. Kulman jeroom meni pienellä rengastuksella mutta muuten todella hyvin, pieni kämmi kävi sillä Jeroom sotkeutui erään puun ympärille. Sain luvan irroittaa Jeroomin liinasta, selvittää sotkun ja antaa sitten kiinni laiton jälkeen Jeroomin jatkaa jälkeä. Niin kuin jäljen tekijä tuohon kommentoi että ei varmaankaan paljon herkempi koira olisi pystynyt jatkamaan itsenäisesti jälkeä mutta Jeroom jatkoi jäljen kunniakkaasti omatoimisesti loppuun ja löysi linnun päästä. Nuuhki ja nosteli lintua jonka jälkeen kiitimme ja pääsimme hetkeski ( noh, moneksi tunniksi autoon odottelemaan haku vuoroon pääsyä.)

Hakuosuus alkoikin sitten monen tunnin kuluttua ja tässä osuudessa jännitin eniten sitä että kuinka Jeroom ottaa laukauksen joka tulee 25 metrin päässä koirasta kiväärillä ammuttuna. Sitten tuli aika lähteä hakuun, päästää koira irti. Jeroom lähti ominaiseen tapaansa hiljalleen tepastelemaan nenä maassa ja irtaantui hyvin noin 15 metriä ja saikin sitten hepulin, mutta rauhoittui äkkiä ja sitten alkoi rauhallinen siksakkiin tepastelu nenä maassa. Laukauksen tullessa Jeroom hetkellisesti säpsähti ja tutki tilannetta mutta nopeasti palautui ampumisesta sekä pääsi jatkamaan haku työskentelyä. Luoksetulo tuomarin pyytäessä oli varman hyvä.

Viimeisenä muttei vähäisempänä oli luvassa vesinouto, siipipukilla. Paikkana toimi metsälammen ranta, jossa oli erittäin pehmeä ja mutainen pohja. Siinä mietinkin että meneeköhän tuo koira sinne, mutta pukin nähdessään Jeroom innostui ja ei malttanut odottaa käskyä edes hakea pukkia, kun olin heittänyt sen reilun viiden metrin päähän. Ilman käskyä Jeroom painoi jorpakkoon ja toi pukin minulle käteen.. wau! Tuomari sitten pyysikin että Jeroomin innostuksen nähtyään onko mahdollista käyttää Jeroomia nollakoirana hakemaan muiden pukit jos joku toinen koira ei suostu omaansa hakemaan mutta jokainen koira ryhmässämme sitten kuitenkin nouti pukin, joten Jeroomin toiselle noudolle ei ollut tarvetta.

Sitten alkoikin piinaava tulosten odottelu.... Sitten se hetki koitti ja pääsimme kuulemaan jokaisen kokeessa olleen koira tuloksen sekä palautteen. Jeroomin palautteen kuullessa palaute oli tälläinen:

"Sosiaalinen käyttäytyminen:
Jeroom on rauhallinen, ystävällinen, itsenäinen, aikuinen koira ja tulee toimeen hyvin ihmisen sekä koirien kanssa.
Haku ja laukaus
Riittävän laajaa hakua. Voisi olla hieman innokkaampi. Käyttää hyvin vainuaan ja on kiinnostunut metsän tuoksuista. Laukauksen jälkeen ihmettelee hetken mutta jatkaa työskentelyä. Hyvä luoksetulo.
Jäljestys
Hyvin, rauhallisesti ohjaten jäljelle. Pääosin maavainuinen, tarkka ja rauhallinen suoritus. Kulma pienellä rengastuksella. Fasaani kiinnisti, Jetoom haisteli ja nosteli sitä. 
Vesityö
Innokas uimati. Tuo riistapukin ohjaajan käteen.
Tottelevaisuus
Jeroom on hyvin tottelevainen
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Rauhallista, vähäeleistä työskentelyä

KOKONAISARVOSTELU: HYVÄKSYTTY!!!! 

Viikonlopun kuulumiset ja muuta pientä.

Noniin..

Lähdimme siis perjantaina iltapäivällä Brecon kanssa kohti viron maata. Jeroom ei lähtenyt mukaan sillä kyseessä oli näyttely reissu ja Jeroom ei sieltä mitään tarttisi kun onhan tuo jo viron valio, joten Jeroom meni siskoni perheeseen viikonlopuksi.

Perjantaina meillä lähti laiva kohti viroa. Matka meni oikein hyvin Brecon nukkuessa koko matkan ja itse juttelin koko matkan erittäin mukavan pariskunnan kanssa, aiheenamme oli vertailu kissa- ja koiranäyttelyiden välillä sillä ko. pariskunta oli menossa kolmen kissansa kanssa kissanäyttelyyn.

Maille päästyämme normaalin tuurimme mukaan alkoi vettä tulla taivaalta kuin saavista kaatamalla ja käveltyämme hotellille vesi sateessa sade loppui päästyämme hotelliin sisälle. Eihän siinä.. Päivä hotellilla alkoi kuunnellessa vastapäisen huoneen pikkukoirien räksyttämistä, mutta olen kyllä erittäin ylpeä Brecosta.. Breco oli hiljaa täysin haukkumatta.
Itse vein koiran ja kamat hotelliin ja sitten hakemaan ruokaa. Tuotuani salaatin huoneeseen ja ruvetessani syömään Breco päätti syödä puolet salaatistani.. taisi tulla pienelle matkaajalle nälkä.
Sitten tulikin jo soitto että siskoni on sairastunut ja Jeroom siirtyy viettämään viikonloppua vanhempieni luokse, eihän siinä mitään Jeroomille tuttu paikka ja hyvää luxus ruokaa. :D

Kohta alkoikin jo päivä vaihtua lauantaihin ja ensimmäinen näyttely päivä lähtisi käyntiin. Brecon kanssa kehät oli vasta iltapäivällä sillä aikataulujen mukaan koikkerit viimeisenä kehässä. Mentiin kuitenkin hyvissä ajoi paikan päälle hakemaan passiin merkintöjä ja katsemaan paikkoja.
Tulihan sitä shoppailtuakin pojille kaksi uutta patukkaa, metallinen noutokapula ja herkkuja.
Kohta kehien vuoro ja todella mukava tuomari Borge Espeland. Hän piti Brecosta oikein paljon ja sanoikin että on erittäin lupaavan oloinen junnu ikäinen uros.
arvostelu suomennettuna: " Hyvän tyyppinen, maskuliininen uros. Maskuliininen pää. Hyvä purenta. Hyvön muotoiset ja väriset silmät. Vahva niska. Hyvät kulmaukset. Tarvitsee vielä hieman kroppaa. Hyvä turkki. Hyvät liikkeet. Erittäin lupaava nuori koira." 
Ja tuomari tuli vielä arvostelun jälkeen henkilökohtaisesti luokseni kehumaan koiraa ja kertomaan sen lupaavuudesta kunhan vaan saa ajan kanssa kehittyä sekä kyllähän tuomari kehui myös esittämistä ja sitä että näki että koiralla oli kivaa. Mahtavaa saada hyvää palautetta ja arvostelua kun tuloskin oli huippu eli ROP-jun, ROP, JUN-SERT.
Käytiin me sitten iltapäivällä pyörähtämässä vielä isoissa junnukehissä sekä ryhmäkehissä mutta eihän sieltä mitään tullut. Olen kuitenkin Brecosta erittäin ylpeä.
Kyllä koirasta näki että erittäin väsynyt se oli koko päivän jälkeen kun oltiin monta tuntia siellä vesisateessa kierrelty kojuja, katsottu agi ja suojelunäytöksiä sekä venattu kehään menoa. Ilta menikin täysin nukkuessa kun seuraavana päivä olikin jo luvassa uusi näyttely päivä.

Sunnuntai koitti ja minun pieni BRECO 1V. Eli Breco täytti sunnuntaina komeat yksi vuotta ja sai jo heti aamusta nam nam.. ruokaa ja puistolenkin kun sitten taas iltapäivän lähetessä meillä matka kävi kohti näyttely paikkaa jossa olisi vielä kehään meno edessä ennen satamaan matkaamista.
Odoteltiin taas muutama tunti näyttely paikalla tällä kertaa hyvässä säässä kehien alkua ja samalla katsottiin taas agi ja suojelu sekä toko näytöksiä. Sitten tulikin jo kehien alkamisen aika. Tällä kertaa tuomarina oli Diane Stewart-Ritchie irlannista ja hän arvosteli Brecon näin:
" Vahva ja tasapainoin runko. Hyvä pää. Takaliike ja sivu liike erinomainen. Erinomainen selkälinja. Hyvä turkki ja väri. Mukava luonne."
Tuomari tuli vielä onnittelemaan sillä saimme viimesen junnu sertin ja Brecosta tuli Viron juniorivalio<3
Sunnuntaina emme enään jääneet isoihin kehiin sillä Breco oli niin väsynyt että kaatui suorilta jaloilta maahan ja alkoi kuorsaamaan, en viitsinyt kiusata pientä vaan suuntamme alkoi kohti satamaa.
Laiva matka meni Brecon osalta niin sikeästi nukkuen että helsingin päässä satamaan tullessa yritin herätellä Brecoa äänellä ja sitten kosketuksella niin ei mitään kun unta pattiin vaan. Nostin Brecon syliin ja ihan rentona koko koira nukkui vaan.. noh ei siinä mitään autolle vaan ja Jeroomia kotiin hakemaan! (:

Voi sitä onnen riemua kun pojat näkivät toisensa. Se juoksemisen ja ulinan määrä<3

Maanantai aamu alkoikin sitten Brecon vuosi rokotuksilla, jonka jälkeen lähdimmekin käymään porvoossa Peten koiratarvike-liikkeessä josta matkaan tarttui luita, uusi kevythäkki sekä Brecolle ruokaa ja päivä päättyi puistoiluun yhdessä: Riikan ja koirien ( Rena, Ruki, Rem, Frissu, Fanny, Frida) sekä Kaisan ja Katjan kanssa.
Tiistai pääsi alkamaan heti aamusta uintireissulla, jonka Jeroom sai aloittaa siiven vesinouto harjoituksilla sillä saimme Jeroomin kanssa tulevanan sunnuntaina olevan taipparikokeeseen paikan ja lähdemme yrittämään sieltä tulosta.

Tässä näin lyhyesti kuulumisia ja kuvia tulee hieman jäljessä mutta tulee kuitenkin. (:

Breco ja agility

Meillä on siis pitkään ollut jo haaveissa että päästäisiin Brecon kanssa kokeilemaan agilityä ja mahdollisesti myös harrastamaan sitä, mutta kaikkiin helsingin agility seuroihin ollessani yhteydessä olen saanut vastaukseksi ettei näin nuorelle koiralle ole ryhmää tai mahdollisuutta päästä lajia kokeilemaan eikä ole edes alottavia ryhmiä lähiaikoina tulossa. Joudumme sitten petttymään että emme pääse minnekään ja otin sitten asian puheeksi Brecon kasvattajan kanssa, joka sitten kertoi että hänen erään kasvattinsa omistaja omistaa yrityksen joka tuottaa koirakoulutuspalveluita sekä heillä on agilityä. Agilitystä kyseyisellä ihmisellä olisi erittäin pitkä kokemus tausta ja historia niin sen opettamisesta kuin agilityn harrastamisesta sekä kisaamisesta. Kasvattaja siis kannusti minua ottamaan tähän ihmiseen yhteyttä ja saimme sovittua viestitse että menemme Brecon kanssa kokeilemaan lajia.

Tänään se odotettu päivä sitten koitti ja pääsimme heti aamusta käymään Brecon kanssa agility hallissa. Alkuun kävimme kouluttajan kanssa hieman tautaa läpi. Kävi muuten ilmi että tällä kouluttajalla on Brecon mummo kotonaan. (:

Aloitimme pienellä putki harjoituksella, eikä Brecolla ollut ongelmia ollenkaan putken kanssa kun putki oli suorana. Hieman putkeen mutkaa tehdessä toisesta suunnasta tullessa ei mitään ongelmaa mutta takaisin päin kokeillessa Breco hyppi putken päälle mutta kuitenkin tajusi nopeasti että siitähän pitää mennä läpi ja suoriutui todella hyvin. Kuitenkin erinomaiset suoritukset ensikertalaiselle ja se energia sekä into mikä tuossa koirassa oli niin oli täysin käsin kosketeltavaa. Sitten siirryi kokeilemaan hyppyä hyvin matalalla puomilla, joka sekin oli jo Brecolle huippu juttu ja muutaman toiston jälkee Breco jo tarjosi hyppyä itse kerta toisensa jälkeen koko ajan pidemmältä matkalta. Pääsimme kokeilemaan matalaa puolia sekä pientä a-estettä joissa kummassakaan ei ollut ongelmaa, ei pelosta tietoakaan tai minkäänlaista arkuutta havaittavissa. Loppuun teimme putki-hyppy yhdistelmää ja siinä koira vasta liekeissä oli.

Koirasta näki miten innoissaan se oli tajutessaan asioita joita siltä haluttiinkin nähdä, ja se energia millä Breco ensikertalaiseksi teki. Saimme myös kouluttajalta erinomaista palautetta koira motivaatiosta päästä tekemään hommia ja oppimaan uutta sekä saimme erittäin kannustavaa palautetta mahdolliselle jatkamiselle lajin parissa ja koiran mahdollisuudesta kehittyä lajissa. Ihanaa saada tuosta tämän tasoista palautetta! Ohjaajanakin sain hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen sekä mukavaa palautetta varmasta otteesta koiraan sekä hyvästä palkkaamisesta ja suhteesta koiraan.
Arvelinkin että agility saattaisi olla hyvä vaihtoehto Brecolle jolla on energiaa vaikka muille jakaa. 

Treenin loputtua saimme kuulla mahtavia uutisia; pääsemme Brecon kanssa jatkuvaan tavoitteelliseen nuortenkoirien agilityryhmään joka alkaa jo tulevana sunnuntaina. Emme kyllä valitettavasti pääse ensimmäisiin treeneihin sillä olemme virossa näyttelyreissulla mutta vajaan kahden viikon päästä alkaa sitten Brecolla oikea agilityn parissa harrastaminen ja yhteisen taipaleen aloittaminen tämän lajin osalta. 

Tässä näin lyhyesti uusimmat kuulumiset ja lisää varmasti tulee kuulumisia kunhan kotiudumme sunnuntaina viron reissulta ja Jeroom palaa lomalta kotiin sunnuntaina. 

Mökki reissu on nyt ohi...

Lähdettiin siis viime viikon perjantai aamuna klo 04.30 kohti Varpaisjärveä ajelemaan mökille. Pojat pyöri koko aamun jaloissa kun näkivät että pakkasin kamoja ja vein niitä autoon, ihmettelivät varmaan että jäävätkö he kotiin ja jätän heidät kotia, mutta riemu repesi kun pannat tuli esiin ja pääsivät mukaan. Auto matka meni erinomaisesti rauhallisesti ajellessa, kun pojatkin nukkuivat melkein koko matkan ajan. Pysähdyttiin me kolmesti matkan aina hieman jaloittelemaan.

Perille päästyämme siinä puolen päivän aikaan, purimme vain autosta kaikki turhat vermeen mökille ja hyppäsimme uudestaan auton kyytiin ja suunta oliki kohti uimapaikkaa. Taas oli pientä ihmetystä ilmassa että minnehän me nyt mennään, mutta kun matka ei kestänytkään kun vajaat 10 min ja sitten pihalle juoksemaan niin kyllä vauhtia riitti.
Uinti reissullakin Jeroom pääsi yllättämään, sillä ranta oli hyvin jyrkkä reunainen niin ettei siinä veteen mennessä pojilla yletä jalat pohjaan vaan heti alkaa uiminen niin en uskonut että Jeroom olisi niin helposti uimaan lähtenyt mutta Jerppahan päätti oikein hyppiä rannalta veteen keppien perässä. VAU! :) Breco nyt ei vettä arastele vaan paineli siellä menemään milloin ympyrää itsekseen omaksi iloksi ja milloin vesilintujen perässä mennen ja välillä rannalta hyppien, on se kyllä aikamoinen vesipeto.
Uinnin jälkeen mökille päästyämme kävimme hetken rauhoittumassa mutta kappas sitten päätimme lähteä taas liikkeelle ja suuntamme oli kohti mustikka metsää, jossa pojat pääsivät jälleen painelemaan hajujen perässä. Mustikoita keräessä ihmettelin että kun välillä kuuluu nutustelua ja mustikka ämpäri vajoo että mikä on niin Brecohan sitä mustikka ämpäriä tyhjensi.. ei se voinut itse puskista syödä vaan piti sen valmiiksi kerättyjä varastaa. Jeroomille mustikoita tarjotessa se kyllä varmaan minun mielikseni otti ne suuhun, pyöritteli ja sylkäsi maahan eli ei ollut ihan Jeroomin mieleen.
Ja myöhään illalla kävimme vielä uimassa, jolloin Jeroom oli jo hieman väsyneempi eikä pahemmin veteen tullut mutta Brecolla sitä virtaa riitti ja uinti ei sille ole koskaan liian raskasta.

Seuraava päivä alkoi täysin yhtä liikunnallisissa merkeissä kun lähdimme poikien kanssa lenkille, jossa pojat taas painelivat oman tapansa mukaisesti pitkin poikin, Jeroom siististi hajujen perässä ja Breco juoksien ympäriinsä olevinaan hajujen perässä. Samalla reissullahan nuo kyllä löysivät hauen pään, joka oli sitten niin huippu juttu että sitä vähän ratusteltiinkin ennen kuin sain sen pojilta pois.
Lenkin jälkeen pientä lepoa ja luvassa jälleen päivän uinti reissu, tällä kertaa kyllä täysin eripaikkaan eli ajattiin sellainen muutama kilometri rantaa ja sitten mentiin vielä pari kilometriä pitkospuita pitkin järven rantaa ja siellä uintia. Oli hyvä kun ihminen pystyi kävelemään monta kymmentä metriä veteen ilman että vesi nousi puolta reittä korkeammaksi ja pojathan ne tuli perässä ja joutuivat uimaan koko ajan kun ei jalat yltäneet veteen niin hyvät liikunnat siinä tuli pojille. Jeroomin yrittäessä syliin Breco tapansa mukaan alkoi haukkua ja komentaa Jeroomia liikkumaan itse.
Uintia seurasikin sitten mökille paluu ja taas pieni lepo hetki kun lähdin käymään itse ukin luona. Illalla meillä olikin sitten suunnitelmissa lähteä tätini ja hänen husky nartun kanssa kiertämään pieni vaelluslenkki yhdessä koirien kanssa, jolle matkaa tuli se 10 kilometriä. Brecolla oli hieman ennakkoluuloja tuota Melba-tyttöä kohtaa kun taas Jeroom rakastui häneen altayksikön. Brecon tajutessa Melban olevan tyttö, hyväksyi Breco tuon kaverikseen ja kappas kun koko lenkin ajan kulkivat yhdessä leikkien ja juoksen kun Jeroom oman tapansa mukaan tepsutteli tasaisesti koko lenkin. Lenkin loppupuolella on koskenrantaan meno ja pojat mneivät sinne vatsojaan myöten juomaan, ilmeisesti vesi on syvemmällä paremman makuista ja tuo pienempi älykääpiö eli siis Brecohan päätti mennä tuohon virtaavaan koskeen uimaan ja uikin vielä vasta virtaan, voimien loputtua lähti virran mukana uimaan koskea pitkin ja kyllä huusin rannalla.. kappas hetki meni että tuo tajusi uida sivulle päin ja tulla rantaan..Käveltyämme reitti loppuun pysähdyimme mökille päin ajaessa vielä uimassa tuolla jyrkällä rannalla mutta Jeroom ei jaksanut veteen tulla ja Brecokin vain käväsi nopeasti.. Ai että pojat että omistaja oli aktiivisen päivän jälkeen veto veks, saunaan ja nukkumaan ei tarvinnut ketään kahdesti käskeä.

Sitten olikin vaihtunut taas päivä uusi ja samalla aktiivisella rytmillä jatkettiin eli heti aamusta metsä lenkille jossa irti liikkumista vapaassa tahdissa. Lenkin jälkeen suoraan mökin kautta uimaan ja siellä vierähtikin reippaasti aikaa kun molemmat pojat uivat sen verran aktiiviseen tahtiin. Sitten itsellä oli tarkoitus lähteä hakemaan tädiltäni mansikoita, mutta kappas mökiltä lähtiessäni Jeroom jäi nukkumaan ja Breco istua töröttikin auton etupenkillä häntää heiluttaen, joten sittenhän siinä kävi niin että Breco tuli mukaan. Perillä päästiin ihmettelemään hevosia, jotka oli kyllä Brecosta aika ihmeellisiä elukoita..hui. Olisi irti ollessaan varmasti mennyt niille haukkumaan. Sieltä taas mökille tullessa Breco matkusti pelkääjän paikalla katsellen maisemia.. ai jai.. toivottavasti ei tule tapaa kun kontissa matkustamiseen kuitenkin opetettu. (: Päivä päättyi sitten 5 km pyörälenkkiin metsätiellä. Jeroomille täysin tuttua hommaa mutta Brecolle täysin uusi tuttavuus tuo pyörä, koko matkan ajan tuo rääpäle juoksi pyörän vieresäs haukkuen ja muristen pyörälle, vauhdin kiihtyessä juoksi entistä kovempaa ja vauhdin hidastuessa alkoi juoksa pyörän ympräillä haukkuen.. lenkin jälkeen oli kyllä niin läähättävää sakkia mökillä että käytiin lähi pellolla hieman loppukävelemässä että hieman noiden olo tasaantuisi. Uinti reissu taas yöllä ja sitten unta pattiin, eikä tarvinnut taaskaan pyytää syömään tai nukkumaan kahdesti.

Seuraava kokonainen päivä vaihtui ja suunnitelmissa aamulenkin jälkeen oli venereissu eli päätin lähteä poikien kanssa veneellä liikkeelle soutelemaan vähän järvelle. noh.. sehän reissu alkoi vauhdikkaasti: Päästin pojat autosta normaaliin tapaan ja lähdin itse irrottamaan venettä puusta, siinä vaiheessa Breco oli jo uimassa ja Jeroom hajujen perässä. Yht äkkiä Breco sai vainun ja singahti kohti pusikkoa, kuului kaksi kovaa kiljahdusta ja pusikosta juoksee minua kohti nuori pupu Breco perässään.. sain Brecon napattua viereltäni kiinni kun Jeroom jo lähti pupun perään, ehdin karjaista Jeroomin perään eikä sitten enään kuulunut mitään.. iskin Brecon kiinni ja lähdin katsomaan minne Jeroom meni, no en ehtinyt kävellä kuin muutaman kymmenen metriä ja siellä pupu kuolleena maassa niskat nurin Jeroom vierellä lähättäen.. eli siinä sen pupun tarina. Kohta heitin pojat veneeseen ja olin lähdössä soutelemaan niin eiköhän noin kymmenen metrin päästä rannasta Breco päätä hypätä veneestä veteen ja juosta rantaan etsimään tuota pupua jonka perään en antanut Brecon lähteä, siinä sitten hyppään veneestä Brecon perään ja haen sen takaisin veneeseen.. ei kyllä siitä reissusta tullut oikein mitään kun koko ajan piti Brecoa veneessä vahtia ettei hyppää etsimään sitä pupua tai muuten lähde hyppäämään vesilintujen perään, Jeroomille tuo veneily on tuttua niin sehän siinä vaan nuuski ilmaa ja istuskeli veneen keulalla... aika äkkiä tultiin sitten rantaa, pojat autoon ja mökille. Päätimme sitten kuitenkin illalla lähteä kiertämään taas sen pidemmän lenkin jonka kiersimme jo aikaisemmin reissun aikana ja uinnit päälle, niin kaikki oltiin taas väsynyttä sakkia.

Sitten aamu alkoikin ei niin tavallisella metsä lenkillä vaan tuolla 10 kilometrin vaellus reissulla, jossa pojat pääsivät painelemaan taas mielin määrin. Jeroomista jo näki että alkaa olla hieman tassulla painoa niin menimme hieman maltillisemmin tämän reissun ja nähtiinhän me kyy tällä reissulla, luojan kiitos minä näin mutta pojat ei..juoksivat vain sen yli. Kävimme poikien kanssa yhdessä ukin luonakin, kun ukki niin tykkää pojista ja jeroom varsinkin tykkää ukis, monesti ukin nähtyään istunut vain vierellä ylväästi ja ollut silitettävänä. Breco taas ei ole ukkia aijemmin nähnyt kuin kerran ja sekin hyvin nuorena, nytkään ei oikein ottanut kontaktia ukkiin kun oli täysi meni päättä tutkimassa uusia paikkoja. Sieltä sitten päivän uintireissulle ja mökille lepäämään, illalla tavallinen metsäkävely rauhallisesti jossa pojat saivat liikkua omaan tahtiinsa omia menojaan ja päivä pulkassa.
Yöllä päästin pojat vielä mökin pihaan pissalle ja sain kyllä sellaisen sydänkohtauksen että.. mökin pihassa on vain yksi pieni valo joka sekään ei valaise kuin oven edustan. Noh Breco sai vainun ja painui puskaan kovaa vauhtia haukkuen, yhtäkkiä pysähtyen ja julmetusti haukkuen, en voinut tietää mikä siellä on kun Breco on metrin korkusessa heinikossa haukkuen juoksee ympyrää jonkin ympärillä, juoksen sisään hakemaan taskulappua kuuluu kiljahdus ja Breco tulee luokse eli ilmeisesti Brecoa sattui johonkin, jokin puri sitä tai jotain vastaavaa. Koira käytiin läpi moneen kertan eikä mitään ulkoisia merkkejä sattumisesta löytynyt. Sittenhän minä meen sinne puskaan harjan kanssa selvittämään mitä siellä oli, no enhän viittinyt sitten silloin yöllä sinne puskaan kovin syvälle mennä kun en tosiaan tiennyt mikä se oli, kuului vaan liikettä että jokin siellä oli.. tähän päiväänkään mennessä ei ole selvinnyt mitä siellä oli kun molemmat pojat olivat hyvin kiinnostuneita heinikosta seuraavana aamuna.

Viimeinen kokonainen lomapäivä alkoi rauhallisesti peltolenkillä ja uintireissulla. Päivän pojat saivat liikkua vapaasti pihassa leikkien ja puuhaillen omia juttujaan, jotta pääsevät hieman kroppaansa tasoittamaan kun liikuttiin monta päivää hyvin aktiivisesti putkeen. Ajoissa nukkumaan ja tänä aamuna lähdimme jo 07.00 ajamaan kohti helsinkiä.
Nyt ollaan sitten kotona ja pojat erittäin väsyneitä, varmasti nukkuvat muutaman päivä. Onneksi saavat huomisen päivän täysin levon kanssa kun itse lähden Turkuun niin pojat ovat päivän keskenään niin että Katja käy kuitenkin käyttämässä pojat päivän aikana pissalla.

tässä meidän reissun kuulumiset lyhyesti, kyllä ehti viikossa sattua ja tapahtua. (: