Viikon kuulumisia.

Maanantai
Pojat jäi yksin kotia kun minulla alkoi taas työt jonne en poikia mukaani voi enään ottaa niin alkaa pojilla taas normaali arki. No pitkästä aikaa kun joutuivat kotona olemaan sen kahdeksan tuntia niin siinähän ehtii paljon touhuta: Tyhjentää mun peiton pumpulista/vanusta, ripuloida karvamatolle, heitellä sohvatyynyjä ja vähän levittää roskista joka oli unohtunut oven luokse aamulla.
No käytiin sitten kuitenkin pitemmällä lenkillä heti kun pääsin kotia ja ai että oli virtaa, mentiin sitten metsään jossa pojat pääsivät energioitaan purkamaan.
Ilmoitin Brecon nyt viroon elokuussa kahteen näyttelyyn ja reissu on nyt kokonaan hotellit,laivat ja ilmot maksettu joten sinne kohti käy nenämme elokuussa. Jeroom pääsee silloin siskoni ja kummityttöni luokse viettämään lomaa rennossa seurassa.




Tiistai
Täysin normaalin oloinen päivä ilman kommelluksia lukuun ottamatta Brecon säikähdystä eli oltiin menossa nukkumaan ja pojat nukahtivat nopeasti sänkyyn. Itse en saanut unta niin siirryin olohuoneeseen tv:n ääreen ilman että pojat heräsivät siihen. Kohta minulta tippui lattialle kaukosäädin niin Brecon tulee kauhella murinalla kovaa vauhtia olohuoneeseen ja kurkistaa sohvan tapaa tuijottaen sekä muristen "kuka täällä on, kuka sinä olet". En sanonut mitään niin Breco vain kurkki muristen sohvan takaa ja läheni, siihen sitten totesin "mitä sä hölmöilet" niin ilmeestä näki ajatuksen "ai mamma, hienoa, se olet sinä... moi moi moi moi" ja hepulit ilo haukkua, juoksemista ympäri kämppää, Jeroomin pusuttelua jne. Jeroom vain seurasi tilannetta vierestä että johan tuo rääpäle on hölmö, eihän tässä mitään.
Saimme tänään kuulla ettemme pääse Jeroomin kanssa heinäkuussa taipumuskokeeseen, sillä kokeessa ei enään ollut tilaa, mutta yritys on päästä nyt toiseen kokeeseen. Katsotaan miten käy.

Keskiviikko
Pitkä päivä pojilla kotona, mutta onneksi pääsin lähtemään töistä hieman normaalia aikaisemmin ja ei poikien tarvinnut odottaa niin pitkää päivää kotona. Kun pääsin kotiin päätin että lähdenkin äitini ja siskoni sekä hänen perheensä kanssa käymään mökillä ja otin koirat mukaan. Noh mökki naapurissa asuu aivan ihana narttu joka on Jeroomin paras ystävä ja kappas kun päästiin mökin pihaan ihmettelin miksi ihmeessä pojat juoksee itkien pitkin aitaa.. no sekin selvisi JUOKSUT! jep jep, juoksunen narttu+hormoonit= sekopäinen uros. Saatiin sitten ideaksi lähteä uimaan niin ihmiset kuin koiratkin, pakattiin kamat ja lähdettiin kohti rantaa. Jeroom nyt meni veteen jokin kepukan perässä ilman mitään ongelmaa tai mitään houkutteluja kun taas Breco huusi rannalla eikä suostunut uimaan edes suostuteltuna.. no siinä sitten siskon lasten kanssa uitiin ja Breco huusi rannalla.. yht äkkiä tuli hiljasuus ja sieltä Breco ui erittäin rauhallisesti minua kohti!! JES! ajattelin että tästä se taas lähtee ja kehuin, kehuin ja kehuin. Noh siinä kävi sitten niin etten meinannut saada koko koiraa sitten enään vedestä pois kun Breco päätti esitellä uima taitoaan ja ui vedessä sikin sokin suuntaa vaihtaen välillä, eikä edes kutsusta tai käskustä suostunut tulemaan vedestä pois.
Kohta huomasimme että jokea pitkin tuli kanootilla ihminen ja yritin kutsua Brecoa rantaan mutta tuloksetta tämä pikkuinen rääpäle ui siellä ympyrää, jouduin itse lähteä uimalla hakemaan koiran pois vedestä ja karvoista kiinni pitäen ohjata rantaa ja ei sittenkään, Breco menee hyppäämään veteen ja on lähdössä kanootin perää. Sain onneksi just ja just Brecosta kiinni ettei se päässyt kanootin perään, kyllä melojaa nauratti.
Noh saatiin koirat kiinni ja lähdettiin kohti mökkiä. Siellä päästettiin koirat normaaliin tapaan irti ja siskon lapset jäivät pihalle koirien kanssa kun itse menin pukemaan mökkiin kuivia vaatteita, yht äkkiä siskoni nuorin poika huutaa "Jenni Jenni, jeroom meni aidan ali, mitä mä teen?miten se mahtuu tuolta alta?", Kyllä Jeroom oli ängennyt itsensä aidan ali tuon nartun luokse, menin sitten ja nostin Jeroomin aidan yli takaisin omalle pihalle ja kappas kappas pojat olivatkin loppu ajan kiinni. Nartun omistajaa vain nauratti, että kylläpäs se tykkää iineksestä.
Loppu ajasta meidän muiden ollessa syömässä eväitä Breco päätti että hänellä on tylsää ja kaatoi vesi kupin, no siskon tytöt täyttivät sen, Breco kaatoi sen taas ja kappas taas joku täytty sen tätä jatkui jonkun aikaan kunnen totesin että turha sitä on enään täyttää. Siitä sitten seurasi Brecon puolelta kauhea haukkuminen ja muriseminen kupille, kuppi sia kyllä kyytiä Brecon sitä heitellessä.
Kotiin päästyään olivat pojat kyllä niin väsyneitä että nukkuivat kyllä koko illan niin sikeästi.

        Torstai

Tänään pojat olivat myös normaaliin tapaan päivän kotona ja tullessani kotiin otin koirat mukaan ja pakkasin heidän reissu kamat. Pojat pääsivät tänään hoitoon vanhempieni luoke viikonlopuksi. On siis luvassa paljon hyvää ruokaa ja rentoutumista koirilla.
Hetket he ehtivät olla vanhemmillani kissan kanssa yhtä aikaa, ja se on edelleen Brecon mielestä hyvin hämmentävä, enään se ei ollut enään niin pelottava kuin aikaisemmin mutta ei sille kyllä häntää voi ainakaan heiluttaa eikä kyllä mitään muutakaan sitä voi katsoa ja ehkä vähän nuuhkaista..
Breco aloitti heti pallo leikit kun pääsi vanhempieni kämpille ja Jeroom aloitti kärpästen metsästäminen.

Kaupunki koirailua.

Tänään otettiin ja lähettiin poikien kanssa sitten Helsingin keskustaan. Aamulla kun ei sitten keksitty mitään järkevään tekemistä niin sain ideaksi että pitäiskö, no kuitenkin se lähtö oli hieman "mennäkkö vai eikö mennä"- tyylistä venkslaamista. Kukaan ei sitten ollut oikein innokas lähtemään keskustaan näin aurinkoisena päivänä päivä kävelylle niin loppujen lopuksi lähdettiin ihan itsekseen minä, Jeroom ja Breco.

Reissu alkoi kävelyllä kohti metroa ja metrolla kohti keskustaan. No jäimmekin metrosta pois jo hakaniemessä ja lähdimme ympyrätalon takaa rantaan. Rannassa Breco veti niin hulluna kohti vettä että, päästyään reunalle ihmetteli miksi vesi oikein on noin kaukana alhaalla ja loppujen lopuksi löysi veneenlaskus liuskan rannasta josta sille päätti pulahtaa likaiseen veteen, Jeroom seurasi Brecon hölmöilyä vaan vierestä. Kun päästiin jatakaam matkaa rantaa pitkin niin Breco sinkoili hihnassa sinne sun tänne kun oli joka puolella lintuja, ihmisiä, liikkuvia lehtiä, vettä ja kaikkea muuta jännää, ihan kun tuo koira ei oli ikinä kävellyt hihnassa eikä osaisi siinä nätisti kävellä. No aloittihan Jeroom sitten myös sen "pakit päälle-en liiku-haju" meiningin mutta Jeroomia muistuttaessa tajusi kävellä eteenpäin. Brecolle täysin uusi juttu oli laituri jossa kävimme kävelemässä, se oli hieman jännä kun se heilui ja oli rakoja täynnä mutta ei sitä kuitenkaan tarvinnut pelätä ja loppujen lopuksi se olikin jo tosi kiva kun siihen laiturin reunaan paiskautui pienen pieniä aaltoja jotka olivat ohi menevistä veneistä lähtöisin.

Pysähdyimme hetkeksi keskustassa koirapuistoon, jossa ei meidän lisäksi olleet ketään. Lähtiessämme jatkamaan matkaa olisi sinne tullut pari jotain pientä koiraa, emme kuitenkaan jääneet puistoon. Matka jatkui radan ja rannan välistä hiekkatietä edeten koti rautatieasemaan ja siinä pojat saivat hetken olla vapaana ja käviväthän nuo molemmat ajamassa lokkeja vedessä. Kävimme kaisaniemenpuistossa matkalla jossa kävimme ihmettelemässä vesiallasta jossa oli vesisuihkuja, molemmat pojat olivat sinne menossa ja niinhän ne menivätkin. Jeroomkin kävi kalastamassa altaasta jokin pahvikahvimukin ja piti sitä jotenkin erityisen hienona aarteena.
 Kävelimme rautatieaseman läpi, jossa muutama lapsikin kävi poikia rapsuttamassa. Siitä jatkoimme Finlandia talon ohi töölön lahden rantaa, jossa pojat pääsivät jälleen pulahtamaan raikkaaseen veteen. Samalla pienelle ranta kaistaleelle tuli maahanmuuttaja perheen oloinen perhe, jossa oli yksi enhä 6 vuotias poika ja vanhemmat. Poika ensin säikähti Brecoa joka juoksi rannassa mutta huomattuaan että minä heittelen brecolle kiviä veteen tuli poikakin muutaman metrin päähän heittämään Brecolle kiviä veteen ja pojasta oli todella hauskaa kun vesi roiskui. Samassa hetkessä eräs nainen pysähtyi luoksemme ja tuli sponttaanisti juttelemaan sekä kysyi saako koiria silittää, no Jeroom sitten olikin jo mennnyt naisen luokse. Nainen kehui poikien suloisuuden ja kauneuden taivaisiin ja oli erittäin kiinnostunut rodusta.

No siinä sitten pärskittiin jonkun aikaa ja jatkettiin kävelyä, käytiin finlandia talon takana ihmettelemässä taasen jotain vesiallasta josta pojat sitten päättivät juoda kun ei muualta ollut vesi kelvannut. Suunta jatkui  kohti oopperaa ja kisahallia, sinne päästiin rantaa pitkin ihmetellen ihmisiä, muita koiria ja lintuja. Sitten oli suunnitelmissa jatkaa matkaan oopperalta kohti sörnäisiä, mutta yhtäkkiä menimmekin manskun yli ja lähdimme kävelemään kohti kamppia, sillä päätin mennä katsomaan mistä minun huominen bussi lähtee.
Kampista matka jatkui kohti metroasemaan josta oli tarkoitus otta suunta kohti kotia. Metroasemalle päästyä, en sitten viitsinyt mennä hissillä vaan päätin napata koirat kainaloon ja mennä ne pitkähköt portaan.. joo nyt tiedän ettei se ollut hyvä idea. Sellaset reilut kymmenkiloa aina yhdellä kädellä, onneksi osasivat olla kuin viilipytyt löysinä ja liikkumattomina. Saatiin kyllä paljon hymyileviä katseita. Alas päästyämme Breco sitten sai jotkut ihme hepulit ja aloi mielistelemään Jeroomia, pyörimään kuin hyrrä, repimään hihnaa ja hyppimään JA taas saatiin hymyileviä katseita. No eihän siinä, metro tuli ja hypättiin kytiin ja muutaman pysäkin päästä eräs nuori nainen tuli istumaan viereen "saako noita silittään? mä olen niin suuri eläinfani. mun on ihan pakko aina silittää kun nään eläimiä. Eläinten silittäminen on niin terapeuttista. Silitän vielä tätä toista. Kiitos. Moi." sillee en ehtinyt sanoa mitään, pojatkin näytti just siltä etteivät tajunneet mitä tilanteessa tapahtui.    Matkalla samaan metroon tuli iso sekarotuinen narttu 1,5vuotias ruttukuono, josta Breco sai aivan ihanan kaverin, eivät meinanneet ymmärtää ettei metrossa ole oikein tilaa liikkua ja leikkeiä. Ei tuo ollut Jeroomin mielestä mitenkään ihmeellinen. Oman pysäkin tultua jäimme metrosta ja menimme hissillä kerrankin ja kävelimme kotiin. Kävellessä huomasi että pojat olivat aika läkähtyneitä kuumasta ilmasta ja oli siinä varmasti päällekin hommia kun ei me tuolla keskustassa niin usein kuitenkaan käydä. Nyt pojat nukkuu sitten onnellisesti kotona ja kohta saavat ruuan sekä iltalenkki vielä luvassa.

Ennen juhannusta, juhannuksena ja sen jälkeen.

.  

Torstai
Aloitimme juhannukseen valmistautumisen torstai-perjantai välisen yön aikana puistoilulla. Kävimme puistoilemassa yhdessä Riikan ja tyttöjen kanssa ( Ruki,Rena ja Rem) sekä Katja ja Kaisa olivat meidän mukana. Tuli yhteensä oltua puistossa se kolmisen tuntia, loppu ajasta seuraamme liittyä Filip ja Hippi ( sekarotuinen narttu). Puistosta lähdettyämme saimme Hippi tytön meille yökylään.

Perjantai
Alkoikin sillä kun Sirpa soitti että nyt olisi liha kuorma valmiina. Tilaamamme n.60kg sian ja naudan luita oli saapunut ja nyt saimme hakea kuorman kotiin. Tästä kurmasta osa meni Iidalle, osa Daisylle, osa Lauralle, pieni osa Riikalle ja broilerin sydämmet sekä pieni määrä raskaan minun pojille. Kyllä nämä luut ovat olleet todella suuri hitti ja koirat ovat tykänneet erityisen paljon.
Saimme kuorman perjantai iltanan kun oltiin Jeroomin ja Brecon kanssa käymässä vanhempieni asunnolla, jossa kummityttöni kissa Kiti oli hoidossa. Kävimme yhdessä poikien kanssa laittamassa Kitille ruokaa ja vettä että pärjäilee sunnuntaihin asti.
Breco ensimmäiseksi sisälle päästyään huomasi kissan hiekkalaatikon ja juoksi sen eteen heti murisemaan kun luuli kissan olevan siellä sisällä. Hiljalleen Brecon lähestyi hölmönä laatikkoa ja aina lähennyttyään peruttanut höristen, kyllä tuo pikku eläin kuitenkin tajusi loppujen lopuksi ettei kissa ollut siellä sisällä. Brecon mielestä Kiti on todella pelottava kun taas Jeroomin mielestä Kiti on ihana jonka kanssa voi vaikka juoda samasta kupista tai nukkua samalla selkänojalla peräkkäin.
Kiti on alunperin ollut minun kissani mutta muuttanut siskoni luokse ja kummityttöni synnyttyä siirtynyt hänen kissakseen, ja kiti tulee luokseni tai vanhempieni luokse hoitoon aina kun hoitopaikkaa tarvitsee. Jeroom on siis ollut elämässään hyvin paljon kitin kanssa tekemisissä eikä niillä ole ongelmaa toistensa kanssa toisin kun Brecolla ja Kitillä. Breco on nähnyt kitiä muutaman kerran vain ja Kitin kertoessaan olevansa arvojärjestyksessä ylempänä Breco pelännyt kissaa kuollakseen, josta seurannut haukkumista ja murinaa.
Ehti Breco tuolla vanhempieni asunnossa käynnillä pistää vanhempieni takapihankin uusiksi. Olin siis laittanut Brecon Jeroomin kanssa kanssa hetkeksi takapihalle jotta kissa saa olla rauhassa ja saan laittaa kissan ruuat rauhassa niin Brecohan päätti tehdä palveluksen ja tehdä puutarhahommia eli kaivaa nurmikkoa ympäri laattojen ja puuterassin ympäriltä.
Käveltiin sitten poikien kanssa vanhempieni asunnolta kotiin ja kotimatkalla meitä vastaan tuli siili, mitähän siitä seurasi? Jeroom käveli tyynesti ohi hajuja nuuskien kun taas Breco päätti komentaa siiliä liikkumaan no eihän se tietenkään liikkunut niin komentaminen ja haukkuminen yltyi, jouduinkin laittamaan Brecon hihnaan jotta pääsimme jatkaan matkaa ja siili sai olla rauhassa.

Lauantai
eli tänään, päivä alkoi päättäessäni lähteä molempien poikien kanssa tokoilemaan. Pakkasin kamat reppuun ja lähdettin kävelemään hiekkakenttää kohden.
Aloitin treenin Jeroomin kanssa hiomalla seuraamista. Se sujui hyvin sillä Jeroomilla on tällä hetkellä yllättävän hyvä motivaatio treenaamiseen. Harjoittelimme käännöksiä ja hidastuksia. Teimme myös maahan menoja ja yritettiin lisätä niihin nopeutta. Muutama paikkamakuu harjoitus tehtiin myös niin että laitoin Jeroomin paikalleen ja itse liikuskelin ympäri kenttää, heittelin keppejä ja kiviä ympäriinsä. Koko harjoituksen ajan Jeroom pysyi paikallaa lukuunottamatta ensimmäisen kiven heittoa jolloin nousi mutta käskystä meni uudelleen maahan.Tuli tehtyä myös muutama nouto kapulalla ja sitten siirryttiin harjoittelemaan noutoa siiven avulla eli siivin noutoa kuivalla maalla. Alku alkoi lupaavasti Jeroom oli kiinnostunut siivisestä ja otti aloituksen sivulle tulossa eli normaalin noudon tavoin, heittäessäni siiven Jeroom oli jo lähdössä mutta lähti sitten vasta luvalla ja ajattelin tämähän meni lupaavasti ja helposti.. no ei sittenkään Jeroomin päästyä siivelle Jeroom alkoi repiä siivestä sulkia ja alkoi purra siiven luita.. Jeroom ei voinut käsittää miksi sitä ei voinut syödä. No tehtiin sama homma alusta ja ei kun samalla tavalla repiminen jatkui, sitten siirryttiin siivin pito harjoituksiin ja ne suijui oikein mallikkaasti ja ei ollut mitään puremista tai repimistä. Lopuksi kokeiltiin ihan noutona kerran ja JES nyt se toimi! :)
Breco oli aidassa kiinni Jeroomin treenin ajan ja huusi, huusi ja vielä vähän huusi kentän reunalla. Brecon vuoron tullessaan oli pojalla virtaa kuin pienessä pitäjässä ja piti tehdä alkuun heti muutama kunnia kierros kentän ympäri. Sitten päästiin aloittamaan itse tekeminen, seuraamisen alkeita käytiin vähän läpi kun olin siinä lähtiessä unohtanut sivuharjoitus alusta kotiin. Harjoiteltiin Brecon kanssa myös maahan menoa ja vaikuttaa että alkaa tuo rääpäle pikku hiljaa tajuamaan mikä se on, siihen sitten lisättiin pientä paikalla oloa maassa kun tähän asti ollaan tehty paikalla oloa istuma asennossa. Lopuksi tutustuttiin Brecon kanssa myös siipeen ja Brecon mielestä se oli kiva niin kauan kun se lensi tai se ylipäänsä liikku mutta jos se piti suuhun ottaa niin hyi olkoon. No kuitenkin loppujen lopuksi sitä pystyikin ottamaan suuhun hieman pitkin hampain.
Tuli sitten molemmat pojat palkattua yhdessä pallon kanssa ja sitten lähdettiin kotiin.
Kotona pojat sitten nukkuivatkin muutaman tunnin onnellisesti ja sitten saivat luut joita nakertaa.

Kohta alkaa olla juhannus pulkassa ja katsotaan mitä sitä sitten huomenna saadaan aikaiseksi.

Edistys askeleita.

Tänään oli kyllä aivan mahtava päivä joka alkoi hienosti yhdessä Katjan ja Kaisa sakemannin kanssa uinti reissulla Kallviikissa vuosaaressa. Pakkasimme koirat heti aamusta autoon ja suuntasimme kohti vuosaarta.
Vuosaareen päästyämme kävimme aivan ihanassa kahvilassa aamupalalla jonne koirat pääsivät mukaan. Kahvila oli rakennettu aivan ihanaan vanhaan omakotitaloon ja sijaitsi veden äärellä, saimme siis yhdessä koirien kanssa nauttia aamupalan ulkona. Koiruudet kyllä käyttäytyivät erittäin mallikkaasti kahvilassa joka oli yllättävän täynnä väkeä.
Siitä lähdettyä Kaisa ja Jeroom kiltisti menivät autoon kun Breco taasen päätti olla menemättä autoon. Autoon menemättömyyden päätettyään Breco päätti lähteä tutkimaan uudet hajut ilman lupaa ja otti hatkan eikä suostunut antautua kiinni, no hetken hilluttuaan jäi poika kiinni ja siirtyi autoon nöyränä tajuttuaan että teki melkoisen virheen.

Rantaan päästyämme Jeroom tunnetusti seilasi omia reittejää meidän muiden kävellessä eteenpäin sekä Breco ja Kaisa juoksivat ja painivat koko kävely matkan. Suurena yllätyksenä Breco paineli veteen Kaisan perässä muina miehinä ilman minkäänlaisia ongelmia. Loppujen lopuksi Breco ujuttautuikin veteen niinkin paljon että selkä oli jo melkein veden pinnan alapuolella, eihän siinä sitten mitään itse painelin veteen perässä ja Brecoa kannustaen suostui poika menemään uimaan ihan ilman minkäänlaisia esim. hihnapakotteita. Kyllä meillä tuli sellaiset bileet pystyy kun näin pojan uimassa. Nyt joku saattaa miettiä että "täh, onko ihmeellistä nähdä vesilintukoira uimassa?", no siis Brecon kohdalla kyllä. On nimittäin muutaman kerran uinti reissulla käynyt niin että juossut niinkin kovaa vaustia uimaan että mennyt täysin sukelluksiin ja joutunut paniikkiin, samalla tavalla jos on koira viety sylissä tai muuten veteen niin Breco ollu koivet kohti taivasta pysty asennossa paniikissa nostellen tassuja todella korkealle ei ole siis suostunut tulemaan vapaaehtoisesti veteen, joten tämän päiväinen uinti reissu oli suuri huipentuma ja täydellisen hieno kokemus Brecolle. Breco oli loppujen lopuksi niinkin innoissaan vedestä ettei meinannut poikaa saada vedestä pois kun se halusi siellä räpiköidä tutkia kiviä ja aaltoja.

Jeroom taas normaaliin tapaa nautiskeli auringosta, keppien heittelystä ja hyttysten syömisesti ja pyynnöstä tuli uimaan ja reippaasti uikin. Jeroom sai myös Brecon perässään uimaan näyttämällä mallia miten voi mennä syvälle hukkumatta. Jeroom kuitenkin ui vain hetken ja päätti jäädä kalliolle köllöttelemään aurinkoon. On se sellainen nautiskeleva herra, minun oma malli poika!

Kolmen tunnin uinti reissun jälkeen päästiinkin kotia ja pojat kävivät väsyneinä nukkumaan. Saivat kyllä nauttia ihanista possun kylkiluista ja ratustella niitä rauhassa. Taisi olla henkisesti rankka reissu sillä seuraavat tunnit menikin pojilla nukkuessa. Myöhemmin me saatiin Riikka ja kolme ihanaa belgi tyttöä; Ruki, Rena ja Rem. Breco on aivan umpi rakastunut Rena tyttöön, vissiin on havaittavissa että juoksut voisivat olla alkamaisillaan kun on niin kova kiinnostus ja kunnon nuoren ori varsan elkeet naisen ympärillä.

Tuli tuossa ohimennen käytyä moikkaamassa Jeroomin poikaa Timesiä, kun haimme Jeroomin kasvattajalta ruokaa belgeille. Samalla näimme Brecon molemmat vanhemmat jotka olivat mukana, vaikka vanhoja tuttujahan nuo jo olikin mutta kuitenkin. Olisi tarkoitus päästä Brecon kanssa käymään Sirpan laumassa jotta poika saisi vähän lisää laumakokemusta ja jotta pojalla käytös kasvaisi sekä ego tasoittuisi.
Oli taas ihana todeta että kyllä se Times on niin reipas ja avoin pieni miehen alku josta varmasti kasvaa vielä aivan mahtava aikuinen itsevarma uros.

Päivä päättyikin parin tunnin yöpuistoiluun, taisi olla jo kolmas yö peräkkäin. Puistossa Jeroom otti oikein rauhallisesti korokkeella makoillen ja muiden touhuja seuraillen. Puistossa Breco ja belgi tytöt riehuivat yhdessä pallon kanssa ja kyllä vauhtia piisasi. Loppu ajasta kyllä huomasi että Jeroomilla tuli halu lähteä kotiin sillä Jeroomin alkoi tuijottamaan kulmien alta ja selkeästi mököttämään ja kysyessä kotiin lähdöstä alkoi pää kääntyillä ja liikettä alkoi koirassa näkyä. Kyllä Brecossakin huomasi väsymystä kun alkoi juostessa haukkuminen ja satunnainen piippaaminen sekä kotiin kävellessä olivat hihnat niin löysät ettei eläissä ole ollut.

Nyt pojat vetää jo sikeitä. Katsotaan mitä huominen päivä tuokaan sitten tullessaan.  Hyvää yötä!

Pentuja, tokoa ja puistoilua.

Nyt on taas yksi päivä elämästä eletty ja kotiuduttu päivän reissulta.

Päivä alkoi hienosti itselläni työsopparia kirjoittaessa ja sieltä sitten Jeroomin kasvattajan kyydillä tapaamaan Jeroomin pieniä pieniä poikia.. voi tätä päivää olikin odotettu.
Ensin kasvattajan kyydissä tapasin ensimmäisen pojan Timesin. Ihana erittäin avoin, rohkea, sosiaalinen ja iloinen pentu. Pennusta sai erittäin hyvän ja vahvan vaikutelman. Matka jatkuikin auto kyydillä kohti toisen pennun kotia, ja matkalla selvisi että Jeroomin toinen poika Timka asuu Helsingissä. Kun pääsimme perille niin siellä odotti pienen pieni erittäin sievä uros lapsi, joka iloisesti häntää heiluttaen tuli tervehtimään ja ehtihän ne ilopisutkin tulla hässäkässä.
Oltiin sitten pienien poikien kanssa puistoilemassa hetken aikaa jossa sain seurata pienien karvakuonojen temmellystä yhdessä muiden koirien kanssa. Puistoillessa tuli huomattua miten erilaiset pennut ovat mutta molemmat kuitenkin aivan ihania ja avoimia persoonia joilla virtaaa piisasi.
Saimme sovittua myös Timkan omistajan kanssa että tapaamme yhdessä vielä myöhemmin niin että isä ja poika pääsisivät tekemään tuttavuutta ja perhe saisi tutustua Jeroomiin paremmin kun eiväthän he Jeroomia vielä tunne henkilökohtaisesti. Ihanaa oli myös kuulla että he ovat halukkaita pitämään jatkossakin yhteyttä ja vaihtamaan kuulumisia. <3
Jeroomin kolmas poika onkin muuttanut Lahteen, mutta hänen perheestään en vielä tiedä enkä ole heitä tavannut mutta toivottavasti heidät saan vielä tavata ja pitää heidänkin kanssaan yhteyttä.
Kuvia tuli otettua jonkin verran pentujen paineista mutta en ole vielä saanut niitä koneelle asti lisättyä mutta kyllä ne kuvat tulen tänne vielä lisäämään ajan kanssa kunhan ehdin.
ONNEA JEROOMIN LAPSET! jotka täyttivät tänään 4 kk:tta. (:


Pojat saivat kasvattajalta mahti tuomisia kotiin vietäväksi: monta kyyhkyä, kyyhkyn siipiä, kylkiluita ja muita herkullisia luita kaluttavaksi. Jes, päästään taas vetämään jälkeä kun on kyyhkyjä pakastin täynnä ja siivillä päästää harjoittelemaan vesinoutoa taippareita varten. kivaa!

Breco ehti tänään käydä ystävänsä sakemanni Kaisan kanssa riehumassa metsässä. On noilla kyllä mahtavat leikit keskenään vaikka se saattaa ulkopuolisesta näyttää hieman rajulta.

Päivä jatkui yhdessä Riikan ja Riikan äidin kanssa käydessä itäkeskuksessa hakemassa koiran ruokaa mahti tarjouksesta. Breco sai taas 10 kiloa ruokaa eli ei pitäisi ihan heti loppua kesken. Meillä oli mukana oikein pentu lauma, kun mukaan pääsivät Riikan kaksi belgi kasvatti pentua jotka ovat vielä kotona odottamassa rakastavaa kotia sekä Riikan äidin sheltti pentu Friida.

Reissulta kotiuduttua, meille tuli kyläilemään Riikka yhdessä Rukin, Renan ja Remin kanssa sillä meillä oli sitten suunnitelmissa lähteä hieman tokoilemaan.
Tokoilemaan päästiin ruohokentälle jossa oli valmiina hyppyesteitä sekä A-esteitä joilla oli mahdollisuus treenata. Jeroom oli erittäin hyvässä vireessä ja tehtiin tuon vanhan herran kanssa alo sekä avo liikkeitä kun tarkoitus on saada Jeroom kunnon koekuntoon heinäkuuksi. Seuraaminen tuntui menevän hyvin ja innolla samoin kun liikkeestä maahan menot oli nopeita. Liikkeestä seisominen tarkkaa, luokse tulo vauhdikas sekä hyppy onnistunut. Jeroomin osalta siis erittäin hyvä treeni.
Breco taas tunnetusti huusi kiinni ollessaan Jeroomin suorituksien ajan ja päästettään hommiin oli pojalla intoa ja energiaa erittäin paljon. Hieman kokeiltiin taas seuraamista ja muisteltiin perusasento harjoituksia alustalla, lähdettiin hakemaan maahan menoa sekä paikalla oloa. Hyppy oli erittäin suuri yllätys että Breco tajusi sen heti ja innosta tihkuen tarjosi sitä sen minkä kerkesi. Palkkana toimi erittäin hyvin patukka jonka kanssa tuli sitten vedettyä hurjia kunniakierroksia. On se hieno ja pätevä pieni eläin. <3

Ilta huipentui sitten yöpuistoiluun toko porukan voimin. Palloja, keppejä ja muutenkin vapaata liikuntaa mukavassa (ja hieman väsyneessäkin ainakin juttujen perusteella) seurassa. Hieman Brecolla oli havaittavissa mahdollisesti takapäässä jumia, joten kuulin olevan mahdollisuus koirahierojaan. Sitä täytyykin harkita vakavasti.
Nyt pojat jo vetävätkin unta pattiin täysillä vatsoilla, joten eiköhän huomenna jaksa taas touhuta uusia juttuja.

Paljon on ehtinyt tapahtua.

Noniin, sain taas pientä innostusta ystävältäni Riikalta että olisi aika taas alkaa päivittämään joko Jeroomin kotisivuja tai sitten tehdä ihan kunnon blogi. Olen kuullu muutenkin jo pitkään muilta että "olisi niin kiva lukea teidän blogia" ja nyt se sitten on tässä, katsotaan kuinka tiuhaan saan tätä päivitetty. (: Lupaan ainakin yrittää parhaani, eikä enään tekosyyksi käy koneettomuus kun sain uuden koneen.

Sitten viime aikaisimpien kuulumisten yhteen veto, lähtien Jeroomin kotisivujen viimeisestä päivityksestä:

Eli Jeroomin kanssa käytiin viime vuoden lopulla silmäpeilissä, jossa tuloksina täysin terveet silmät eikä ollut mitään ongelmia havaittavissa. Oli kyllä herra hyvin tietoinen mitä hän haluaa itselleen tehtävän eikä ollut peilaaminen kovi helppo homma, eläinlääkärikin kysyi peilauksen edetessä että "ei kai se pure, haetaanko koppa päähän". Onneksi tunnen kyllä jeroomin niin hyvin ettei me mitään koppia tarvittu vaan kunnon ote sylissä ja silmiä peilaamaan. Peilauksen jälkeen Jeroom kyllä oli kun mitään ei olisi tapahtunut :D

Oltiin käymässä Jeroomin kanssa myös Hollolassa toko kokeessa syyskuun toinen päivä, josta tuloksena 155 pistettä ja kakkos tulos. Paikkamakuu meni mönkään niinkuin se oli odotettavissakin, muuten Jeroom oli kyllä erittäin pätevä. En löytänyt tähän hätään kisakirjaa jossa olis ollut tarkemmat pisteet, mutta ei siinä mitään.

Sitten syyskuussa käytiin Jeroomin kanssa näyttelyssä Porvoossa, josta tuloksena ollu VAL-EH VAK3 ja käytiin myös spanieli erkkarissa lokakuussa josta tuloksena VAL-ERI.

Sitten loppuvuodesta 2012 meille tuli perheenlisäystä ja Jeroom sai kaveriksi koikkeri poika Brecon. Olin jo pitkään suunnitellut haluavani jeroomille kaverin mutta ei sitten ollut tullut otettua pentua kotiin vaikka lähellä oli että olisin ottanut kotiin 2 vuotiaan koikkeri pojan joka oli vailla kotia kotona havaittujen ongelmien takia, kävimmehän poikaa jo katsomassa ja hyvin tuli toimeen, hieman oli arka mutta aktiivinen. Homma päättyi kuitenkin siihen että perhe ei raaskinut koirasta luopua ongelmien vuoksi ja päättivät vielä yrittää, mikä tietysti on koiran kannalta hienoa ettei tarvitse lähteä kotia vaihtamaan.
No mutta onnellisesti Jeroom sai pienen Breco pojan kaveriksi.

Breco oli tullessaan meille hyvin reipas ja itsenäinen pentu, joka rakasti tutkia mitä erilaisimpia asioita ja paikkoja. Breco ei paljoa jännitä uusia asioita tai jos jännittää niin tämä poika ei sitä muille näytä vaan määrätietoisesti toimii. Kotimatkalla kun haimme yhdessä Jeroomin kanssa pentua kotiin niin autossa pojat nukkuivat kylki kyljessä auton takapenkillä, ihana näky. Kotona Jeroom kyllä kummasteli että miksi tuo karvapallo on meille tullut. Nykyään pojat toimii hyvin yhdessä, eikä siihen mennyt kauaakaan kun olivat sopeutuneet asumaan yhdessä saman katon alla.

Jeroomin poika 1

Jeroomin poika 2

Brecon kotiuduttua ei mennytkään kauaakaan kun Jeroom pääsi oikeisiin miehen töihin eli Jeroomia käytettiin jalostuksessa. Astutus tilanteessa Jeroom monesti katsoi minua sillä silmällä että "mamma, saanko nousta selkään" ja huomattuaan ettei se ole kiellettyä nousi hyvin selkään ja jäivät nopeasti nalkkiin. Sitten alkoikin se malttamaton odottaminen ja kyllä sekin odotus palkittiin nyt Jeroomilla on kolme onnellista poikaa!

Jeroomin poika 3

Jeroomin pojat kävi meillä tuossa kylässäkin ja Jeroomin mielestä ne oli vain jotain todella kummallisia karvapalloja ja ajatuksissaan varmasti ajatteli että "toivottavasti nuo ei vaan jää tänne". Toisin kun Breco oli aivan haltioissaan noista pienistä karvakuonoista.


Brecon kanssa käytiin kahdessa pentunäyttelyssä, joissa molemmista tuli kotiin ROP-pentu maininnat ja kunniapalkinnot eli ei huonosti. Sitten poika kävi myös erkkarissa josta kotiin tuli ROP-pentu maininta myös ja sen kautta BIS- pentu 3 maininta. Ei siis huonosti pienen pojan näyttely urakaan alkanut.

Brecp ROP-pentu ja BIS- pentu 3

Muutimme tässä välissä jo omaan kotiin poikien kanssa. Jeroomilla oli hieman hankalaa sopeutua uuteen kotiin kun kuitenkin Jeroom on asunut minun ja vanhempieni kanssa samankaton alla monta monta vuotta ja nyt pitäisikin sopeutua uuteen kotiin. Jeroom oli sitä mieltä ettei tämä voinut olla koti, mutta nykyään on jo sopeutunut erittäin hyvin vaikka mielellään käy vierailemassa vanhassa kodissa vanhempieni luona.

Sitten ehdimmekin jo nyt kesäkuun alussa käydä Virossa näyttely reissulla yhdessä Riikan ja belgien kanssa. Laiva matka meni ihan suhteellisen hyvin ahtaissa oloissa ja koirien ihmetellessä kuonokoppien pakollisuutta laivayhtiön puolesta. Virossa saimme sitten nauttia auringon paisteesta niin kuin vesisateestakin. Pääsimme kokeilemaan vähän agi-juttuja puistoilun merkeissä puomia ja rengasta, Jeroomille tuttuja juttuja ja Brecolle taas täysin uusia juttuja.
Olimme reissulla kolmisen päivää ja reissu päättyi sunnuntaina näyttelyyn, josta suoriuduimme kunniakkaasti. Näyttely päivä alkoi koikkereiden kehillä joista tuloksina: Breco ERI1, SA, PU2, JUN-SERT, VSP-JUN ja sen myötä EEJV-13, sitten Jeroom ERI1, SA, PU1, CACIB, ROP ja sen myötä EEV-13. Ei siis hullummin, kiitos Jeroomin viennistä PU-kehissä kuuluu Riikalle kun ei sitä itseltä onnistunut kahden koiran vieminen yhtä aikaa kehään. Noh, päivä jatkui kuitenkin belgi kehillä joissa tuloksina; Samba (musta) ERI2, SA, PN2 ja VA-CACIB. Rena (tervu) EH3 ja Ruki (tervu) ERI2, SA, PN3 ja VA-CACIB.
Näyttely paikalla myös Jeroom sai erään paikallisen kasvattajan sekä hänen ystävänsä huomion kiinnitettyä ja  Jeroom sai olla heidän ihailun kohteena sekä itse sain palautetta heiltä siitä kuinka kaunis rotumääritelmän mukainen koira minulla on ja miten hyvä luontoinenkin. Ihana saada tuollaista palautetta myös muutenkin kuin kehässä tuomarilta.

Viron reissun jälkeen pojat menivätkin hoitoon isäni luoksi kun itse lähdin Lahteen voimistelu tapahtumaan esiintymään sekä ohjaamaan omaa esiintyvää ryhmääni. Pojat saivat nauttia isäni luona hyvästä ruuasta ja henkilökohtaisesta ulkoilutuspalvelusta, sillä isäni käyttää pojat yksitellen ulkona niin saivat siis omaa aikaa toisiltaan. Teki varmasti oikein hyvää kun muuten kulkevat aika paljon yhdessä. Uskon etta pojat nauttivat hoidossa olosta mutta kyllä minun kotiin tulo aiheutti aikamoisen metakan sekä vaihtia ja vaarallisia tilanteita kun eivät pojat oikein tienneet miten päin olisivat olleet.

Pääsimmekin yhdeksi yöksi kotiin kun olikin jo minun työreissulle lähtö, jonne pojat kuitenkin pääsivät mukaan. Suunta olikin siis kohti Turkua. Olin töissä eräällä leirillä jossa oli paljon ohjaajia minun lisäkseni sekä leirille osallistuneita perheitä, lapsia ja aikuisia. Kyllä koikkeri pojat saivat niin paljon lasten sekä aikuisten huomiota että ei jäänyt epäselväksi miten paljon nuo saivat rakkauta ja hellyyttä osakseen. Samalla leirikeskuksen ymppäristö oli mitä ihanteellisin koirille..metsää pilvin pimein jossa saivat juosta irti niin paljon kun sielu sieti. Kun viikko oli ohi ja matka kohti kotia alkoi niin kuulin monen lapsen leiriltä lähtiessään sanovan pojille että "tulee teitä kyllä ikävä" <3.

Eilen sitten oli siskoni perheet luonani kylässä hieman tupareiden merkeissä ja saivat pojatkin kummitytöltäni tupari lahjaksi ihanat poron lavat. Ai että mikä sotku, kun sitä ihanaa luu murua ja sirua karvamatossa, onneksi lähti imurilla suurin osa. Samoin kun oli hellyttävää kun sain kummitytöltäni ( 3-vuotias) kortin johon hän oli piirtänyt "Jennin perheen" eli hän oli piirtänyt siihen Jeroomin, Brecon ja minun kuvan.

Tänään sitten oltiin pitkästä aikaa yhdessä Riikan kanssa jälkimetsässä. Minulla oli mukanani molemmat pojat ja Riikalla belgi Ruki. Ensimmäiseksi vedettiin Brecolle jälki, eli ensikertalainen pääsi aloittamaan treenin. Jäli vedettiin kyyhkyllä joka teki kyllä lopullisen kuoleman sitten metsässä hajotessaan. Noh.. siis asiaan eli Brecon jälki suorittamiseen. Viedessään Brecon aloituspaikalle oli tuo poika niin ihmeissään että mitä ihmettä jos koiran ajatukset olivat olleet ääneen puhuttua niin ne olisi varmasti olleet jotain tämän suuntaista "Mikä tästä on mennyt? täh ei ei voi olla totta, mikä tässä on.. mamma katso, höyheniä, wau mitä nää on". Ja hetken pohdittuaan ja ihmeteltyään niin kyllä tuo jäljelle lähti, erittäin tarkkaan työtä ensikertalaiseksi. Breco nuuski jälkeä todella tarkkaan koko ajan ja suoriutui siitä erittäin mallikkaasti vaikka tämä oli ehkä hieman liian hankala silti ekaksi jäljeksi kun oli kulmaa ja polkua. Mutta ei voi olla kun ylpeä.
Sitten jatkettiinkin Jeroomin jäljellä, joka vedettiin hieman kokeen omaisesti kulmilla ja hyvin meni. Jeroom oli jäljen aikana hieman kierroksilla ja välillä hosui mutta koko ajan seurasi jälkeä eikä sitten sitä kadottanut, jäljen lopetuskin oli tehty kalliolle jonne koiran tuli nousta ja hienosti Jerppa tuon tajusi ja jopa hieman kiersi niin että pääsi nousemaan kalliolle helpompaa reittiä ja löysi kyyhkyn. Sitten alkoikin kyyhkyn repiminen ja sillä leikkiminen. Erittäin hieno jälki siis Jeroomillakin!
Lopuksi lähdimme vielä Rukin jäljelle, jonka Riikka oli tallannut. Ruki olikin intoa puhkuen menossa "tekemään hommia". Rukin jälki meni myös mallikkaasti ja kaikki kepitkin löytyi. Kyllä Riikan tekemä jälkikin oli varmasti hyvä mitä nyt haastetta jokin suo pläntti keskellä jonne kumisaappaat oli upojata ja jonne meinasi jäädä jumiin.
Mahtava päivä siis takana ja suunnitelmissa lähteä nyt jäljelle hieman useammin sekä tokoilua olisi seuraavaksi huomenna luvassa. Huomenna pääsen myös aamupäivästä tapaamaan Jeroomin kahta poikaa.. IHANAA! <3