Pitkästä aikaa..paljon on ehtinyt tapahtua.

Oi voi.. meni taas aikansa että sain aikaiseksi taas lähteä kirjoittamaan..

tässä muutamassa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua paljon...
Jeroomin poika Timen oli viikon näytelmä opetuksessa meidän luona,
oli spanieli liiton erikoisnäyttely jossa eri:llä mentiin mutta siihen jäätiin.
On ollut saksanpaimenkoiraa hoidossa useasti,
Jeroom tehnyt ikäihmisten hoitotyötä olemalla mukana töissäni,
Breco edistynyt niin tokossa kuin agissa..
käytiin Brecon kanssa pyörähtämässä Latviassakin Baltian voittajassa, josta kotiin tuli Baltian juniori voittaja -13 sekä uusi Latvian juniorimuotovalio..

nyt tässä ihan hyvin tiivistettynä asioita, niin seuraavalla kerralla avaan ihan kunnolla asioita kuvien kera. :) Palaamisiin siis mahdollisesti jo lähipäivinä.

Hyvää ja ei niin hyvää..

Aloitetaan niistä hyvistä jutuista:

Viime sunnuntaina Brecolla oli ensimmäinen agility kerta ja osallistuimme sinne mitä suurimmalla innolla sekä mielenkiinnolla.
Aloitimme lämmittelyllä, jossa opettelimme tötsän kiertämistä. ei mennyt montaakaan toistoa niin breco jo alkoi tajuamaan mistä oikein oli kysymys.
Siitä sitten siirryimme harjoittelemaan "vauva A"estettä, joka oli Brecosta ihan huippu juttu ja hihna kireänä vedättiin esteelle..eli oli itsellä hommaa Brecon hillitsemisessä ja kiinni pitämisessä. Opetetaan Breco namialustalla palkaten ja pysähtymään kontaktille ilman käskyä.
Sen jälkeen oli luvassa putkea, mikä ei tuottanut ongelmia ollenkaan ja siitä siirryttiin pussi treenaamiseen. Siinäkään ei ollut mistään epäilemisestä tietoakaan vaan poika juoksi läpi ilman ongelmia tai suurempia houkutuksia.. vähän joka kerta pussia laskien Brecon selkään eikä sekään poikaa haitannut. <3

Tästä se siis lähtee. (:

Sitten niitä ei niin hyviä juttuja...

Brecolla uusi suolitukos jälleen.. koira oli taas melkein kaksi vuorokautta syömättä ja ulostamatta.
Maanantaina koira ei suostunut syömään, ei suomaan ei ulostamaan tai edes liikkumaan.. maanantai tiistai välinen yö meni siinä että itse en nukkunut hetkeäkään kun parin tunnin välein pruuttasin koiralle parafiiniöljyä, käytin tunnin välein ulkona ja tunnin välein pruuttasin nestettä koiraan ettei kuivuisi kokonaan. Tiistai aamuna jouduin lähtemään aamuvuoroon töihin niin isäni kävi aamun ainakana käyttämässä koiraa ulkona ja antamassa vettä. Tiistai ilta oli taas yhtä nesteyttämistä-ulos vientiä- parafiiniöljyn pruuttaamista.
Luojan kiitos.. suoli alkoi toimia kunnon ölyämisellä ja tiistai-keskiviikko välisenä yönä suoli sitten tyhjentyi tukoksesta.. tiistai-keskiviikko välinen yö kuitenkin meni vielä nesteyttämiseen ja keskiviikko meni Brecon nukkumiseen.
Nyt alkaa näkyä jo merkkejä että poika on tervehtymässä ja liikkuminen sujuu sekä poika on taas normaalin iloinen.

Jeroom ja taipparit

Tänään päästiin sitten Jeroomin kanssa kauan odotettuihin spanieleiden taipumuskokeeseen, johon olemme yrittäneet päästä jo pidemmän aikaa mutta vasta nyt meille siunautui paikka.

Lähdimme aamulla aikaisin ajamaan Kouvolan lähelle Elimäelle, Kymen spanieleiden järjestämään taipumuskokeesee. Matka oli pitkä mutta hyvässä säässä hiljaisessa liikenteessä vallan mainio meno matka.
Paikan päälle päästyämme meillä oli noin, tunti odoteltavaa jonka aikana tutustuimme lähialueeseen ja kävimme ilmoittautumassa. Jännäää itse olin nimittäin ensimmäistä kertaa taippareissa..

Kohta alkoikin jo alku puheet tuomareiden osalta ja sitten arvottiin kahdelle tuomarille omat seitsämän koirakon ryhmät. Tuomareina toimi Veli Nurminen ja Anu Korkkarinen. Olimme Jeroomin kanssa viimeisiä arvonnassa ja saimme luvun kahdeksan, joten olimme siis Anun ryhmässä ja ensimmäisinä. Sirpa ( Jeroomin kasvattaja) oli Brecon äidin kanssa myös mukana taippareissa mutta joutui toiseen ryhmään.

Koe alkoi sosiaalisella käyttäytymisellä, jossa olimme ringissä tuomarin yhdessä ja yksitellen siirryimme koiran kanssa tuomarin luokse. Tuomari kyseli koiran perus tietoja ja tervehti koiraa. Jeroom meni oikein ystävällisesti ja iloisesti tuomarin luokse häntää heiluttaen. Siitä sitten pääsimme siirtymään helposti tutustumaan jälkiosuudella käytettäviin linnunraatoihin. Jeroomin mielestä ne oli ihan kivoja mutta vielä kiinnostavampia oli mukana olevat nuoret koira tytöt.

Siitä siirryimme ensimmäisinä suorittamaan sitten jälkiosuutta. Jeroom alkoi jo metsään siirtyessään vetää hihnassa sillä oli tuo vissiin saanu jo jonkinlaisen vainun. Itse olin hyvin rennoin mielin ja tuomarikin mainitsi siitä että niin minusta kuin Jeroomista huokuu rentous. Jäljen alkuun päästyämme, tutustuimme hetken tallattuun alkuun ja talutin hyvin lyhyellä Jeroomia ensimmäiset kymmen metriä jotka oli tarkoitettukin koiralle ohjattaviksi ja sen jälkeen tarkoitus oli päästää Jeroom kuuden metrin liinaan ja lähteä ajamaan jälkeä. Sitähän se poika sitten lähti tekemäänkin, rauhallisesti ja erittäin varmasti poika meni jälkeä eteenpäin. Kulman jeroom meni pienellä rengastuksella mutta muuten todella hyvin, pieni kämmi kävi sillä Jeroom sotkeutui erään puun ympärille. Sain luvan irroittaa Jeroomin liinasta, selvittää sotkun ja antaa sitten kiinni laiton jälkeen Jeroomin jatkaa jälkeä. Niin kuin jäljen tekijä tuohon kommentoi että ei varmaankaan paljon herkempi koira olisi pystynyt jatkamaan itsenäisesti jälkeä mutta Jeroom jatkoi jäljen kunniakkaasti omatoimisesti loppuun ja löysi linnun päästä. Nuuhki ja nosteli lintua jonka jälkeen kiitimme ja pääsimme hetkeski ( noh, moneksi tunniksi autoon odottelemaan haku vuoroon pääsyä.)

Hakuosuus alkoikin sitten monen tunnin kuluttua ja tässä osuudessa jännitin eniten sitä että kuinka Jeroom ottaa laukauksen joka tulee 25 metrin päässä koirasta kiväärillä ammuttuna. Sitten tuli aika lähteä hakuun, päästää koira irti. Jeroom lähti ominaiseen tapaansa hiljalleen tepastelemaan nenä maassa ja irtaantui hyvin noin 15 metriä ja saikin sitten hepulin, mutta rauhoittui äkkiä ja sitten alkoi rauhallinen siksakkiin tepastelu nenä maassa. Laukauksen tullessa Jeroom hetkellisesti säpsähti ja tutki tilannetta mutta nopeasti palautui ampumisesta sekä pääsi jatkamaan haku työskentelyä. Luoksetulo tuomarin pyytäessä oli varman hyvä.

Viimeisenä muttei vähäisempänä oli luvassa vesinouto, siipipukilla. Paikkana toimi metsälammen ranta, jossa oli erittäin pehmeä ja mutainen pohja. Siinä mietinkin että meneeköhän tuo koira sinne, mutta pukin nähdessään Jeroom innostui ja ei malttanut odottaa käskyä edes hakea pukkia, kun olin heittänyt sen reilun viiden metrin päähän. Ilman käskyä Jeroom painoi jorpakkoon ja toi pukin minulle käteen.. wau! Tuomari sitten pyysikin että Jeroomin innostuksen nähtyään onko mahdollista käyttää Jeroomia nollakoirana hakemaan muiden pukit jos joku toinen koira ei suostu omaansa hakemaan mutta jokainen koira ryhmässämme sitten kuitenkin nouti pukin, joten Jeroomin toiselle noudolle ei ollut tarvetta.

Sitten alkoikin piinaava tulosten odottelu.... Sitten se hetki koitti ja pääsimme kuulemaan jokaisen kokeessa olleen koira tuloksen sekä palautteen. Jeroomin palautteen kuullessa palaute oli tälläinen:

"Sosiaalinen käyttäytyminen:
Jeroom on rauhallinen, ystävällinen, itsenäinen, aikuinen koira ja tulee toimeen hyvin ihmisen sekä koirien kanssa.
Haku ja laukaus
Riittävän laajaa hakua. Voisi olla hieman innokkaampi. Käyttää hyvin vainuaan ja on kiinnostunut metsän tuoksuista. Laukauksen jälkeen ihmettelee hetken mutta jatkaa työskentelyä. Hyvä luoksetulo.
Jäljestys
Hyvin, rauhallisesti ohjaten jäljelle. Pääosin maavainuinen, tarkka ja rauhallinen suoritus. Kulma pienellä rengastuksella. Fasaani kiinnisti, Jetoom haisteli ja nosteli sitä. 
Vesityö
Innokas uimati. Tuo riistapukin ohjaajan käteen.
Tottelevaisuus
Jeroom on hyvin tottelevainen
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Rauhallista, vähäeleistä työskentelyä

KOKONAISARVOSTELU: HYVÄKSYTTY!!!! 

Viikonlopun kuulumiset ja muuta pientä.

Noniin..

Lähdimme siis perjantaina iltapäivällä Brecon kanssa kohti viron maata. Jeroom ei lähtenyt mukaan sillä kyseessä oli näyttely reissu ja Jeroom ei sieltä mitään tarttisi kun onhan tuo jo viron valio, joten Jeroom meni siskoni perheeseen viikonlopuksi.

Perjantaina meillä lähti laiva kohti viroa. Matka meni oikein hyvin Brecon nukkuessa koko matkan ja itse juttelin koko matkan erittäin mukavan pariskunnan kanssa, aiheenamme oli vertailu kissa- ja koiranäyttelyiden välillä sillä ko. pariskunta oli menossa kolmen kissansa kanssa kissanäyttelyyn.

Maille päästyämme normaalin tuurimme mukaan alkoi vettä tulla taivaalta kuin saavista kaatamalla ja käveltyämme hotellille vesi sateessa sade loppui päästyämme hotelliin sisälle. Eihän siinä.. Päivä hotellilla alkoi kuunnellessa vastapäisen huoneen pikkukoirien räksyttämistä, mutta olen kyllä erittäin ylpeä Brecosta.. Breco oli hiljaa täysin haukkumatta.
Itse vein koiran ja kamat hotelliin ja sitten hakemaan ruokaa. Tuotuani salaatin huoneeseen ja ruvetessani syömään Breco päätti syödä puolet salaatistani.. taisi tulla pienelle matkaajalle nälkä.
Sitten tulikin jo soitto että siskoni on sairastunut ja Jeroom siirtyy viettämään viikonloppua vanhempieni luokse, eihän siinä mitään Jeroomille tuttu paikka ja hyvää luxus ruokaa. :D

Kohta alkoikin jo päivä vaihtua lauantaihin ja ensimmäinen näyttely päivä lähtisi käyntiin. Brecon kanssa kehät oli vasta iltapäivällä sillä aikataulujen mukaan koikkerit viimeisenä kehässä. Mentiin kuitenkin hyvissä ajoi paikan päälle hakemaan passiin merkintöjä ja katsemaan paikkoja.
Tulihan sitä shoppailtuakin pojille kaksi uutta patukkaa, metallinen noutokapula ja herkkuja.
Kohta kehien vuoro ja todella mukava tuomari Borge Espeland. Hän piti Brecosta oikein paljon ja sanoikin että on erittäin lupaavan oloinen junnu ikäinen uros.
arvostelu suomennettuna: " Hyvän tyyppinen, maskuliininen uros. Maskuliininen pää. Hyvä purenta. Hyvön muotoiset ja väriset silmät. Vahva niska. Hyvät kulmaukset. Tarvitsee vielä hieman kroppaa. Hyvä turkki. Hyvät liikkeet. Erittäin lupaava nuori koira." 
Ja tuomari tuli vielä arvostelun jälkeen henkilökohtaisesti luokseni kehumaan koiraa ja kertomaan sen lupaavuudesta kunhan vaan saa ajan kanssa kehittyä sekä kyllähän tuomari kehui myös esittämistä ja sitä että näki että koiralla oli kivaa. Mahtavaa saada hyvää palautetta ja arvostelua kun tuloskin oli huippu eli ROP-jun, ROP, JUN-SERT.
Käytiin me sitten iltapäivällä pyörähtämässä vielä isoissa junnukehissä sekä ryhmäkehissä mutta eihän sieltä mitään tullut. Olen kuitenkin Brecosta erittäin ylpeä.
Kyllä koirasta näki että erittäin väsynyt se oli koko päivän jälkeen kun oltiin monta tuntia siellä vesisateessa kierrelty kojuja, katsottu agi ja suojelunäytöksiä sekä venattu kehään menoa. Ilta menikin täysin nukkuessa kun seuraavana päivä olikin jo luvassa uusi näyttely päivä.

Sunnuntai koitti ja minun pieni BRECO 1V. Eli Breco täytti sunnuntaina komeat yksi vuotta ja sai jo heti aamusta nam nam.. ruokaa ja puistolenkin kun sitten taas iltapäivän lähetessä meillä matka kävi kohti näyttely paikkaa jossa olisi vielä kehään meno edessä ennen satamaan matkaamista.
Odoteltiin taas muutama tunti näyttely paikalla tällä kertaa hyvässä säässä kehien alkua ja samalla katsottiin taas agi ja suojelu sekä toko näytöksiä. Sitten tulikin jo kehien alkamisen aika. Tällä kertaa tuomarina oli Diane Stewart-Ritchie irlannista ja hän arvosteli Brecon näin:
" Vahva ja tasapainoin runko. Hyvä pää. Takaliike ja sivu liike erinomainen. Erinomainen selkälinja. Hyvä turkki ja väri. Mukava luonne."
Tuomari tuli vielä onnittelemaan sillä saimme viimesen junnu sertin ja Brecosta tuli Viron juniorivalio<3
Sunnuntaina emme enään jääneet isoihin kehiin sillä Breco oli niin väsynyt että kaatui suorilta jaloilta maahan ja alkoi kuorsaamaan, en viitsinyt kiusata pientä vaan suuntamme alkoi kohti satamaa.
Laiva matka meni Brecon osalta niin sikeästi nukkuen että helsingin päässä satamaan tullessa yritin herätellä Brecoa äänellä ja sitten kosketuksella niin ei mitään kun unta pattiin vaan. Nostin Brecon syliin ja ihan rentona koko koira nukkui vaan.. noh ei siinä mitään autolle vaan ja Jeroomia kotiin hakemaan! (:

Voi sitä onnen riemua kun pojat näkivät toisensa. Se juoksemisen ja ulinan määrä<3

Maanantai aamu alkoikin sitten Brecon vuosi rokotuksilla, jonka jälkeen lähdimmekin käymään porvoossa Peten koiratarvike-liikkeessä josta matkaan tarttui luita, uusi kevythäkki sekä Brecolle ruokaa ja päivä päättyi puistoiluun yhdessä: Riikan ja koirien ( Rena, Ruki, Rem, Frissu, Fanny, Frida) sekä Kaisan ja Katjan kanssa.
Tiistai pääsi alkamaan heti aamusta uintireissulla, jonka Jeroom sai aloittaa siiven vesinouto harjoituksilla sillä saimme Jeroomin kanssa tulevanan sunnuntaina olevan taipparikokeeseen paikan ja lähdemme yrittämään sieltä tulosta.

Tässä näin lyhyesti kuulumisia ja kuvia tulee hieman jäljessä mutta tulee kuitenkin. (:

Breco ja agility

Meillä on siis pitkään ollut jo haaveissa että päästäisiin Brecon kanssa kokeilemaan agilityä ja mahdollisesti myös harrastamaan sitä, mutta kaikkiin helsingin agility seuroihin ollessani yhteydessä olen saanut vastaukseksi ettei näin nuorelle koiralle ole ryhmää tai mahdollisuutta päästä lajia kokeilemaan eikä ole edes alottavia ryhmiä lähiaikoina tulossa. Joudumme sitten petttymään että emme pääse minnekään ja otin sitten asian puheeksi Brecon kasvattajan kanssa, joka sitten kertoi että hänen erään kasvattinsa omistaja omistaa yrityksen joka tuottaa koirakoulutuspalveluita sekä heillä on agilityä. Agilitystä kyseyisellä ihmisellä olisi erittäin pitkä kokemus tausta ja historia niin sen opettamisesta kuin agilityn harrastamisesta sekä kisaamisesta. Kasvattaja siis kannusti minua ottamaan tähän ihmiseen yhteyttä ja saimme sovittua viestitse että menemme Brecon kanssa kokeilemaan lajia.

Tänään se odotettu päivä sitten koitti ja pääsimme heti aamusta käymään Brecon kanssa agility hallissa. Alkuun kävimme kouluttajan kanssa hieman tautaa läpi. Kävi muuten ilmi että tällä kouluttajalla on Brecon mummo kotonaan. (:

Aloitimme pienellä putki harjoituksella, eikä Brecolla ollut ongelmia ollenkaan putken kanssa kun putki oli suorana. Hieman putkeen mutkaa tehdessä toisesta suunnasta tullessa ei mitään ongelmaa mutta takaisin päin kokeillessa Breco hyppi putken päälle mutta kuitenkin tajusi nopeasti että siitähän pitää mennä läpi ja suoriutui todella hyvin. Kuitenkin erinomaiset suoritukset ensikertalaiselle ja se energia sekä into mikä tuossa koirassa oli niin oli täysin käsin kosketeltavaa. Sitten siirryi kokeilemaan hyppyä hyvin matalalla puomilla, joka sekin oli jo Brecolle huippu juttu ja muutaman toiston jälkee Breco jo tarjosi hyppyä itse kerta toisensa jälkeen koko ajan pidemmältä matkalta. Pääsimme kokeilemaan matalaa puolia sekä pientä a-estettä joissa kummassakaan ei ollut ongelmaa, ei pelosta tietoakaan tai minkäänlaista arkuutta havaittavissa. Loppuun teimme putki-hyppy yhdistelmää ja siinä koira vasta liekeissä oli.

Koirasta näki miten innoissaan se oli tajutessaan asioita joita siltä haluttiinkin nähdä, ja se energia millä Breco ensikertalaiseksi teki. Saimme myös kouluttajalta erinomaista palautetta koira motivaatiosta päästä tekemään hommia ja oppimaan uutta sekä saimme erittäin kannustavaa palautetta mahdolliselle jatkamiselle lajin parissa ja koiran mahdollisuudesta kehittyä lajissa. Ihanaa saada tuosta tämän tasoista palautetta! Ohjaajanakin sain hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen sekä mukavaa palautetta varmasta otteesta koiraan sekä hyvästä palkkaamisesta ja suhteesta koiraan.
Arvelinkin että agility saattaisi olla hyvä vaihtoehto Brecolle jolla on energiaa vaikka muille jakaa. 

Treenin loputtua saimme kuulla mahtavia uutisia; pääsemme Brecon kanssa jatkuvaan tavoitteelliseen nuortenkoirien agilityryhmään joka alkaa jo tulevana sunnuntaina. Emme kyllä valitettavasti pääse ensimmäisiin treeneihin sillä olemme virossa näyttelyreissulla mutta vajaan kahden viikon päästä alkaa sitten Brecolla oikea agilityn parissa harrastaminen ja yhteisen taipaleen aloittaminen tämän lajin osalta. 

Tässä näin lyhyesti uusimmat kuulumiset ja lisää varmasti tulee kuulumisia kunhan kotiudumme sunnuntaina viron reissulta ja Jeroom palaa lomalta kotiin sunnuntaina. 

Mökki reissu on nyt ohi...

Lähdettiin siis viime viikon perjantai aamuna klo 04.30 kohti Varpaisjärveä ajelemaan mökille. Pojat pyöri koko aamun jaloissa kun näkivät että pakkasin kamoja ja vein niitä autoon, ihmettelivät varmaan että jäävätkö he kotiin ja jätän heidät kotia, mutta riemu repesi kun pannat tuli esiin ja pääsivät mukaan. Auto matka meni erinomaisesti rauhallisesti ajellessa, kun pojatkin nukkuivat melkein koko matkan ajan. Pysähdyttiin me kolmesti matkan aina hieman jaloittelemaan.

Perille päästyämme siinä puolen päivän aikaan, purimme vain autosta kaikki turhat vermeen mökille ja hyppäsimme uudestaan auton kyytiin ja suunta oliki kohti uimapaikkaa. Taas oli pientä ihmetystä ilmassa että minnehän me nyt mennään, mutta kun matka ei kestänytkään kun vajaat 10 min ja sitten pihalle juoksemaan niin kyllä vauhtia riitti.
Uinti reissullakin Jeroom pääsi yllättämään, sillä ranta oli hyvin jyrkkä reunainen niin ettei siinä veteen mennessä pojilla yletä jalat pohjaan vaan heti alkaa uiminen niin en uskonut että Jeroom olisi niin helposti uimaan lähtenyt mutta Jerppahan päätti oikein hyppiä rannalta veteen keppien perässä. VAU! :) Breco nyt ei vettä arastele vaan paineli siellä menemään milloin ympyrää itsekseen omaksi iloksi ja milloin vesilintujen perässä mennen ja välillä rannalta hyppien, on se kyllä aikamoinen vesipeto.
Uinnin jälkeen mökille päästyämme kävimme hetken rauhoittumassa mutta kappas sitten päätimme lähteä taas liikkeelle ja suuntamme oli kohti mustikka metsää, jossa pojat pääsivät jälleen painelemaan hajujen perässä. Mustikoita keräessä ihmettelin että kun välillä kuuluu nutustelua ja mustikka ämpäri vajoo että mikä on niin Brecohan sitä mustikka ämpäriä tyhjensi.. ei se voinut itse puskista syödä vaan piti sen valmiiksi kerättyjä varastaa. Jeroomille mustikoita tarjotessa se kyllä varmaan minun mielikseni otti ne suuhun, pyöritteli ja sylkäsi maahan eli ei ollut ihan Jeroomin mieleen.
Ja myöhään illalla kävimme vielä uimassa, jolloin Jeroom oli jo hieman väsyneempi eikä pahemmin veteen tullut mutta Brecolla sitä virtaa riitti ja uinti ei sille ole koskaan liian raskasta.

Seuraava päivä alkoi täysin yhtä liikunnallisissa merkeissä kun lähdimme poikien kanssa lenkille, jossa pojat taas painelivat oman tapansa mukaisesti pitkin poikin, Jeroom siististi hajujen perässä ja Breco juoksien ympäriinsä olevinaan hajujen perässä. Samalla reissullahan nuo kyllä löysivät hauen pään, joka oli sitten niin huippu juttu että sitä vähän ratusteltiinkin ennen kuin sain sen pojilta pois.
Lenkin jälkeen pientä lepoa ja luvassa jälleen päivän uinti reissu, tällä kertaa kyllä täysin eripaikkaan eli ajattiin sellainen muutama kilometri rantaa ja sitten mentiin vielä pari kilometriä pitkospuita pitkin järven rantaa ja siellä uintia. Oli hyvä kun ihminen pystyi kävelemään monta kymmentä metriä veteen ilman että vesi nousi puolta reittä korkeammaksi ja pojathan ne tuli perässä ja joutuivat uimaan koko ajan kun ei jalat yltäneet veteen niin hyvät liikunnat siinä tuli pojille. Jeroomin yrittäessä syliin Breco tapansa mukaan alkoi haukkua ja komentaa Jeroomia liikkumaan itse.
Uintia seurasikin sitten mökille paluu ja taas pieni lepo hetki kun lähdin käymään itse ukin luona. Illalla meillä olikin sitten suunnitelmissa lähteä tätini ja hänen husky nartun kanssa kiertämään pieni vaelluslenkki yhdessä koirien kanssa, jolle matkaa tuli se 10 kilometriä. Brecolla oli hieman ennakkoluuloja tuota Melba-tyttöä kohtaa kun taas Jeroom rakastui häneen altayksikön. Brecon tajutessa Melban olevan tyttö, hyväksyi Breco tuon kaverikseen ja kappas kun koko lenkin ajan kulkivat yhdessä leikkien ja juoksen kun Jeroom oman tapansa mukaan tepsutteli tasaisesti koko lenkin. Lenkin loppupuolella on koskenrantaan meno ja pojat mneivät sinne vatsojaan myöten juomaan, ilmeisesti vesi on syvemmällä paremman makuista ja tuo pienempi älykääpiö eli siis Brecohan päätti mennä tuohon virtaavaan koskeen uimaan ja uikin vielä vasta virtaan, voimien loputtua lähti virran mukana uimaan koskea pitkin ja kyllä huusin rannalla.. kappas hetki meni että tuo tajusi uida sivulle päin ja tulla rantaan..Käveltyämme reitti loppuun pysähdyimme mökille päin ajaessa vielä uimassa tuolla jyrkällä rannalla mutta Jeroom ei jaksanut veteen tulla ja Brecokin vain käväsi nopeasti.. Ai että pojat että omistaja oli aktiivisen päivän jälkeen veto veks, saunaan ja nukkumaan ei tarvinnut ketään kahdesti käskeä.

Sitten olikin vaihtunut taas päivä uusi ja samalla aktiivisella rytmillä jatkettiin eli heti aamusta metsä lenkille jossa irti liikkumista vapaassa tahdissa. Lenkin jälkeen suoraan mökin kautta uimaan ja siellä vierähtikin reippaasti aikaa kun molemmat pojat uivat sen verran aktiiviseen tahtiin. Sitten itsellä oli tarkoitus lähteä hakemaan tädiltäni mansikoita, mutta kappas mökiltä lähtiessäni Jeroom jäi nukkumaan ja Breco istua töröttikin auton etupenkillä häntää heiluttaen, joten sittenhän siinä kävi niin että Breco tuli mukaan. Perillä päästiin ihmettelemään hevosia, jotka oli kyllä Brecosta aika ihmeellisiä elukoita..hui. Olisi irti ollessaan varmasti mennyt niille haukkumaan. Sieltä taas mökille tullessa Breco matkusti pelkääjän paikalla katsellen maisemia.. ai jai.. toivottavasti ei tule tapaa kun kontissa matkustamiseen kuitenkin opetettu. (: Päivä päättyi sitten 5 km pyörälenkkiin metsätiellä. Jeroomille täysin tuttua hommaa mutta Brecolle täysin uusi tuttavuus tuo pyörä, koko matkan ajan tuo rääpäle juoksi pyörän vieresäs haukkuen ja muristen pyörälle, vauhdin kiihtyessä juoksi entistä kovempaa ja vauhdin hidastuessa alkoi juoksa pyörän ympräillä haukkuen.. lenkin jälkeen oli kyllä niin läähättävää sakkia mökillä että käytiin lähi pellolla hieman loppukävelemässä että hieman noiden olo tasaantuisi. Uinti reissu taas yöllä ja sitten unta pattiin, eikä tarvinnut taaskaan pyytää syömään tai nukkumaan kahdesti.

Seuraava kokonainen päivä vaihtui ja suunnitelmissa aamulenkin jälkeen oli venereissu eli päätin lähteä poikien kanssa veneellä liikkeelle soutelemaan vähän järvelle. noh.. sehän reissu alkoi vauhdikkaasti: Päästin pojat autosta normaaliin tapaan ja lähdin itse irrottamaan venettä puusta, siinä vaiheessa Breco oli jo uimassa ja Jeroom hajujen perässä. Yht äkkiä Breco sai vainun ja singahti kohti pusikkoa, kuului kaksi kovaa kiljahdusta ja pusikosta juoksee minua kohti nuori pupu Breco perässään.. sain Brecon napattua viereltäni kiinni kun Jeroom jo lähti pupun perään, ehdin karjaista Jeroomin perään eikä sitten enään kuulunut mitään.. iskin Brecon kiinni ja lähdin katsomaan minne Jeroom meni, no en ehtinyt kävellä kuin muutaman kymmenen metriä ja siellä pupu kuolleena maassa niskat nurin Jeroom vierellä lähättäen.. eli siinä sen pupun tarina. Kohta heitin pojat veneeseen ja olin lähdössä soutelemaan niin eiköhän noin kymmenen metrin päästä rannasta Breco päätä hypätä veneestä veteen ja juosta rantaan etsimään tuota pupua jonka perään en antanut Brecon lähteä, siinä sitten hyppään veneestä Brecon perään ja haen sen takaisin veneeseen.. ei kyllä siitä reissusta tullut oikein mitään kun koko ajan piti Brecoa veneessä vahtia ettei hyppää etsimään sitä pupua tai muuten lähde hyppäämään vesilintujen perään, Jeroomille tuo veneily on tuttua niin sehän siinä vaan nuuski ilmaa ja istuskeli veneen keulalla... aika äkkiä tultiin sitten rantaa, pojat autoon ja mökille. Päätimme sitten kuitenkin illalla lähteä kiertämään taas sen pidemmän lenkin jonka kiersimme jo aikaisemmin reissun aikana ja uinnit päälle, niin kaikki oltiin taas väsynyttä sakkia.

Sitten aamu alkoikin ei niin tavallisella metsä lenkillä vaan tuolla 10 kilometrin vaellus reissulla, jossa pojat pääsivät painelemaan taas mielin määrin. Jeroomista jo näki että alkaa olla hieman tassulla painoa niin menimme hieman maltillisemmin tämän reissun ja nähtiinhän me kyy tällä reissulla, luojan kiitos minä näin mutta pojat ei..juoksivat vain sen yli. Kävimme poikien kanssa yhdessä ukin luonakin, kun ukki niin tykkää pojista ja jeroom varsinkin tykkää ukis, monesti ukin nähtyään istunut vain vierellä ylväästi ja ollut silitettävänä. Breco taas ei ole ukkia aijemmin nähnyt kuin kerran ja sekin hyvin nuorena, nytkään ei oikein ottanut kontaktia ukkiin kun oli täysi meni päättä tutkimassa uusia paikkoja. Sieltä sitten päivän uintireissulle ja mökille lepäämään, illalla tavallinen metsäkävely rauhallisesti jossa pojat saivat liikkua omaan tahtiinsa omia menojaan ja päivä pulkassa.
Yöllä päästin pojat vielä mökin pihaan pissalle ja sain kyllä sellaisen sydänkohtauksen että.. mökin pihassa on vain yksi pieni valo joka sekään ei valaise kuin oven edustan. Noh Breco sai vainun ja painui puskaan kovaa vauhtia haukkuen, yhtäkkiä pysähtyen ja julmetusti haukkuen, en voinut tietää mikä siellä on kun Breco on metrin korkusessa heinikossa haukkuen juoksee ympyrää jonkin ympärillä, juoksen sisään hakemaan taskulappua kuuluu kiljahdus ja Breco tulee luokse eli ilmeisesti Brecoa sattui johonkin, jokin puri sitä tai jotain vastaavaa. Koira käytiin läpi moneen kertan eikä mitään ulkoisia merkkejä sattumisesta löytynyt. Sittenhän minä meen sinne puskaan harjan kanssa selvittämään mitä siellä oli, no enhän viittinyt sitten silloin yöllä sinne puskaan kovin syvälle mennä kun en tosiaan tiennyt mikä se oli, kuului vaan liikettä että jokin siellä oli.. tähän päiväänkään mennessä ei ole selvinnyt mitä siellä oli kun molemmat pojat olivat hyvin kiinnostuneita heinikosta seuraavana aamuna.

Viimeinen kokonainen lomapäivä alkoi rauhallisesti peltolenkillä ja uintireissulla. Päivän pojat saivat liikkua vapaasti pihassa leikkien ja puuhaillen omia juttujaan, jotta pääsevät hieman kroppaansa tasoittamaan kun liikuttiin monta päivää hyvin aktiivisesti putkeen. Ajoissa nukkumaan ja tänä aamuna lähdimme jo 07.00 ajamaan kohti helsinkiä.
Nyt ollaan sitten kotona ja pojat erittäin väsyneitä, varmasti nukkuvat muutaman päivä. Onneksi saavat huomisen päivän täysin levon kanssa kun itse lähden Turkuun niin pojat ovat päivän keskenään niin että Katja käy kuitenkin käyttämässä pojat päivän aikana pissalla.

tässä meidän reissun kuulumiset lyhyesti, kyllä ehti viikossa sattua ja tapahtua. (:

Aikaa on kulunut..

Nyt on taas hieman aikaa kulunut viimeisemmästä kirjoituksesta, mutta ei hätää emme ole kadonneet emmekä muutenkaan unohtuneet tai ei motivaationi kirjoittamiseen ole kadonnut.
En vain yksin kertaisesti ole ehtinyt taas töihin lähdettyäni, mutta sitten kuulumisiin.....

Breco on päässyt parantumaan suolitukoksen jälkeen hyvin, ei mennyt kauaakaan kun poika oli jo omaitsensä. Vaikka kaksi viikkoa söimmekin pelkkää kaurapuuroa höystettynä piimällä, raejuustolla, jauhelihalla ja öljyllä, jotta saimme Brecon mahan kuntoon ja suolen taas toipumaan ärtymyksestä.
Nyt poika voi jo erittäin hyvin, vauhtia piisaa ja vaarallisia tilanteita.

Olemme käyneet useaan otteeseen poikien kanssa uimassa, ihanissa kesäsäissä.. Breco on nyt tajunnut uinnin ihanuuden eikä poikaa meinaa saada vedestä pois kun hakemalla .. meinaa ui vaikka pelkkää ympyrää jos ei muuta aktiviteettiä vedessä ole, kun taas Jeroomilla on hieman väkinäistä veteen tulo mutta veteen päästyään ui ihan mieluusti ilman turhia vastaan vänkäämisiä.

Ollaan käyty poikien kanssa tapaamassa Saksanpaimenkoira Kaisaa ja perhoskoira Nanaa, leikkiä on riittänyt. Puistossakin ollaan käyty tutustumassa uusiin kavereihin ja hyvin on mennyt, ollaan jopa päästy Brecon kanssa isojen puolelle vaikka siellä olisi ollut isoja uroksia kun on tainnut poika oppia ainakin jotenkin käyttäytymään, Jeroom taas tasaisen varmasti on kaikkien kanssa samalla puolella ilman ongelmia kun tietää ettei se mitään hyödytä haastaa riitaa.

Tokoa ollaa tehty nyt aika vähän töiden alkaessa mutta vähän sitäkin. Jeroomin kanssa hieman taitojen ylläpitoa kun emme päässeet koikkereiden tokomestiksiinkään.. harmi.. ja Brecon kanssa harjoiteltu maahan menoa, luoksetuloa ja hieman sivulle tuloa.. maahan menon poika muistaa jo toistojen jälkeen ja osaa tarjota sitä jo itse treeni tilanteessa että nyt vain vahvistamaan sitä. Onneksi meillä ei ole kiire minnekään.

Näyttelyitä on tulossa eli Brecon kanssa lähdetään elokuussa viron reissulle kahteen näyttelyyn jos vaikka poika saisi sieltä viron junnu valio arvon ja vielä 1-vuotis syntymäpäivänään olisi kyllä erittäin hienoa!

Tässä nyt vain lyhyesti mitä olemme puuhaillee joka tarkoittaa toisin sanoen että olemme ottaaneet hyvin rennosti... myöhemmin taas lisää.

Selvittiin säikähdyksellä.

Tiistai päivä alkoi täysin normaaliin tapaan klo 4.30 kellon soidessa ja poikien kanssa lenkille lähtiessä. Aamulenkki meni täysin normaaliin tapaan ulkoillessa hyvässä säässä. Lenkin jälkeen itse lähdin töihin ja annoin pojille naudan rustot ruuaksi, että olisi hieman jotain tekemistä kun olen päivän töissä.

Tulin kotiin siinä klo 17 aikoihin eikä vielä silloinkaan ollut mitään ihmeellistä tapahtunut, normaaliin tapaan leluja ympäri kämppää ja pojat iloisena ovella vastassa. Siitä sitten taas ulos eikä mitään vieläkään. Meillä ehti käydä vieraitakin siinä viiden jälkeen ja heidän lähdettyään sitten alkoikin tapahtua...

klo 18 jälkeen Breco aloitti kauhean kakistelun mutta ei saanut oksennettua mitään. Noh, meni hetki niin kakistelu jatkui ja kohta alkoi tulla jokaisella kerralla hieman läpikuultavaa limaa erittäin löysää ja venyvää mistä ei meinannut tulla loppua. Tunnin sisään oksennettuaan sellaiset kuusi kertaa, lähtettiin käymään ulkona ja Breco oli hyvin alla päin, ei suostunut ottamaan namia, ei kävelemään itse, ei tekemään tarpeita tai mitään muutakaan. Palasimme kotiin ja ajattelin että ehkä oksentelu johtui heinän syönnistä ja nyt se on ohi. Mutta ei sisälle päästyä oksentelu jatkui, nyt oksennus oli jo hieman vihertävää ja sitä tapahtui muutaman kerran niin että oksennusta kakistellessa koko koira kramppasi. Yritin syöttää Brecolle juustoa, lihapullaa, nakkia, nameja ja kaikkea mitä jääkaapista löytyi niin ei koskenut poika mihinkään, eikä sen myötä suostunut myöskään juoda ollenkaan. Tästä huomasin että nyt on jokin erittäin pahasti pielessä sillä Breco on luonteeltaan jo erittäin ahne ja juo normaalisti sen viisi litraa päivässä.

Lähdin sitten käyttämään Brecoa uudelleen ulkona, eikä hän halunnut vieläkään kävellä. Satunnaisesti suostui ottamaan muutaman askeleen häntä koipien välissä erittäin alla päin ja taas oksentaen. Ei siinä muuta auttanut kun mennä sisälle ja yrittää saada nestettä, mutta turhaa. Sisälle päästyä Breco oli erittäin levoton, eikä pystynyt olemaan paikallaan ollenkaan. Maaten käydessään vaihtoi koko ajan asentoa kyljeltä toiselle ja välillä oli takapuoli ilmassa tassut maassa, välillä äänteli muristen ja mumisten. Sitten tulin tulokseen että ei tässä auta muu kun soittaa viikkiin. Puhelimessa toivottiin että lähdemme tulemaan sillä Brecolle ei ollut mennyt nestessä moneen tuntiin ja vaarana on näinkin nuorella koiralla on kuivuminen.

Lähdimme sitten klo 23 viikkiin, jossa jouduimme odottamaan vuoroa noin reilun tunnin jonka jälkeen päästiin hoitajan vastaanottoon, kerättiin hieman esitietoja jonka jälkeen hoitaja konsultoi lääkäriä. Lääkäri sitten päätti että otetaan koirasta verikokeet sillä koirassa ei ole mitään ulkoisia merkkejä mistään. Minut sitten ohjattiin aulaan odottamaan kun hoitaja vei Brecon verikokeisiin, sillä sitten lääkäri kopeloidessaan koiraa huomasi takavatsassa jonkinlaisen peukalon kokoisen "patin/möykyn/kyhmyn" tms. Verikokeista tullessa lääkäri toi Brecon minulle ja kertoi löydöksestä. Lääkäri ehdotti röntgen kuvausta sillä hänellä ei ole tietoa mikä se voi olla ja missä se voi olla. Hän pystyi käsin koskemaan ja ottamaan möykyn sormiensa väliin ilman että koira mitenkään regoi siihen eli todettavasti Brecolla ei ollut suuria kipuja kun ei arastellut. 

Pääsimme röntgeniin kun verikokeiden tulokset olivat tulleet. Verikokeissa ei ollut mitään huomattavia muutoksia, lukuunottamatta maksan hieman alhaisia arvoja jotka ilmeisesti johtuivat lääkärin mukaan huonovointisuudesta ja runsaasta oksentelusta. Sitten röntegiin ja kello oli silloin jo 02.30, niin koira kun omista oli tuossa vaiheessa jo erittäin väsyneitä mutta silti röntgen pöydälle joutuessa Breco pisti erittäi paljon vastaan eikä suostunut olemaan paikoillaan, joten hoitajat laittoivat Brecolle lyijypainot tassuihin,lonkkien ja rinnan päälle että koira pysyisi edes hetken paikoillaan. Breco kuvattiin niin kyljellään että selällään. Kuvien jälkeen jouduimme taas odottamaan jonkin aikaan että lääkäri ehti katsoa kuvat ja tehdä niistä päätelmät. 

Meidät kutsuttiin hetken päästä lääkärin luokse jossa sain nähdä hetki sitten otetut kuvat. Lääkäri kertoi että kuvista ei oikein näe että mikä patti on, mutta mitä ilmeisimmin se on voinut olla suuri luunsiru tai muu vastaava joka sitten aiheuttaa suolessa tukosta. Lääkäri ei osannut edes kuvien perusteella kertoa meille onko tukos ohut- vai paksusuolessa mutta kuitenkin meille kerrottiin että tukos on niinkin suuri että ohut suoli on paisunut kolmin kertaiseksi normaalista ja se saattaa olla hengen vaarallinen, sillä se sisältää pelkkää kaasua. Lääkäri kertoi että hän voi leikata Brecon jo silloin yöllä mutta vaihtoehtona on että tulemma aamulla takaisin. Päädyimme yhdessä ratkaisuun että Lähdemme käymään Brecon kanssa kotona ja palaamme aamulla kahdeksalta takaisin. Lääkäri totesi siihen että on sitten tultava heti sillä tälläisissä tapauksissa voi olla riskialtista odottaa ja jos tilanne pahenee niin mahdollinen leikkaus hankaloituu sekä suolta voidaan myöhemmin joutua poistamaan. joten ei ole edes mahdollisuutta olla tulematta kontrolliin heti aamusta. Ehtona oli että saamme mennä kotiin jos tulemme aamulla klo 8 takaisin tai muuten Breco voisi jäädä viikkiin yön ajaksi tarkkailuun. 

Kuitenkin päätimme lähteä käymään kotona. Breco sai ennen kotiin lähtöä kaksi kipulääke piikkiä sekä pahoinvoinnin estoon piikin. Kyllä pisti vastaan niitäkin laittaessa. Pääsimme sitten vasta n..klo 04.30 lähtemään viikistä kohti kotia. Kotona olin saanut ohjeeksi antaa koiralle öljyä jota sain viikistä mukaani ruutissa. Siinä sitten valvottiin Brecon kanssa aamuun asti, että jos jotain akuuttia muutosta tapahtuu. Yöllä Brecolla oli erittäin raskasta ja tiheää hengitystä sekä erittäin tiedottomia tiloja mutta selvisi että ne olivat lääkepiikin sivuvaikutuksia. Koko yön aikana Brecolle ei saanut yrittää syöttää mitään mutta vettä piti yrittää antaa, kuitenkin antaminen oli tuloksetonta. Eikä koko yön ainaka mennyt vettä yhtään edes ruutilla kun kaikki tuli ylös. 

Tänä aamuna olimme sitten ennen klo 08.00 viikissä jälleen. Meitä oli vastassa oikein asiallinen ja mukava hoitaja, joka otti sitten Brecon hoidettavaksi ja itse jouduin lähtemään käymään töissä. Ennen lähtöäni kerrottiin että Brecon kontrolli röntgen on heti aamusta ja mahdollisesti koira joudutaan ultraäänitutkimaan jos tilanne niin vaatiin. Näillä toimenpiteittä selvitetään onko edelleen akuuttia leikkaustarvetta.

Meidän onneksemme minulle soitettiin klo 9.30 että Brecon röntgen kuvat ovat tulleet ja niissä on huomattavasti parannusta öiseen eli Brecon ohutsuolessa olevat kaasukertymät olivat pienentyneet ja päilyttävin kyhmy ( joka mahdollisesti luunkappale) oli jo hieman liikkunut suolessa ja mahdollisesti sulanutkin hieman. Kuitenkin lääkäri kertoi että on toivottavaa että kun koira on on ollut näinkin pitkään syömättä ja juomatta niin olisi paras jos Breco jää päiväksi nesteytykseen joka on tiputuksen kautta ja hänelle annetaan öljyä jotta saataisiin kappale suolessa liikkumaan. 

Iltapäivällä lääkäri soitti minulle ja kertoi että Breco oli nyt suostunut jo itsenäisesti syömään sekä poika on erittäin ilmoinen ja huomionhakuinen. Ulkona Breco oli tehnyt pissat mutta ulostanut ei, lääkäri kuitenkin totesi ettei sillä ollut niinkään merkitystä sillä ruokaa ei ole kovin paljoa mennyt. Joten sain nyt hakea pojat kotiin! <3 Päivän paras asia. 

Lähdimme Jeroomin kanssa yhdessä hakemaan Brecoa kotiin Viikistä. Jeroom odotti autossa että pääsin hakemaan Brecon ulos. Keskustelin hoitajan kanssa, joka kertoi iloisesti miten ihana tapaus Breco on. Poika oli hakenut huomiota kaikien keinoin jokaiselta mahdolliselta ihmiseltä ja heittäytynyt jalkoihin rapsutettavaksi. Saimme kotiin reseptillä Tramal- kipulääkettä mahdollisesti ulostamisessa aiheutuviin kipuihin sekä pahoinvointiestolääkettä ja ohjeet parafiiniöljyyn. Ruuan tuli olla nyt mahdollisimman nestepitoista ja pehmeää sillä suolisto on joutunut koville. Seuraavat pari viikkoa Breco syökin sitten puuroa, piimää, raejuustoa jne. pieniä annoksia useasti päivässä.

Kohta hoitaja toikin jo reipasta pikku Brecoa huoneeseen josta riumu repesi niin omistajalla kuin koirallakin jälleennäkemisen ilosta. Kiitimme hyvästä hoidota henkilökuntaa ja lähdimme kohti autoa jossa Jeroom odottelikin. Voi poikien jälleen näkeminen oli niin suurta rakkautta, pusuja ja ilohaukkuja sekä kiemurtelun täyttämään tilannetta ei sanoin voi kuvailla. 

Nyt olemme sitten kotona ja luojan kiitos selvisimme säikähdyksellä. Ensi töikseen Breco repi kotona tassussa olleen sideharson pois. Pojat nukkuu nyt todella sikeästi vierekkäin ja samalla kyllä haistaa että alkaa tuo Brecon suolisto pikku hiljaa toimimaan ja kaasut pääsee ilmoille! mutta nyt tuo haju on vain positiivista!

Viikon kuulumisia.

Maanantai
Pojat jäi yksin kotia kun minulla alkoi taas työt jonne en poikia mukaani voi enään ottaa niin alkaa pojilla taas normaali arki. No pitkästä aikaa kun joutuivat kotona olemaan sen kahdeksan tuntia niin siinähän ehtii paljon touhuta: Tyhjentää mun peiton pumpulista/vanusta, ripuloida karvamatolle, heitellä sohvatyynyjä ja vähän levittää roskista joka oli unohtunut oven luokse aamulla.
No käytiin sitten kuitenkin pitemmällä lenkillä heti kun pääsin kotia ja ai että oli virtaa, mentiin sitten metsään jossa pojat pääsivät energioitaan purkamaan.
Ilmoitin Brecon nyt viroon elokuussa kahteen näyttelyyn ja reissu on nyt kokonaan hotellit,laivat ja ilmot maksettu joten sinne kohti käy nenämme elokuussa. Jeroom pääsee silloin siskoni ja kummityttöni luokse viettämään lomaa rennossa seurassa.




Tiistai
Täysin normaalin oloinen päivä ilman kommelluksia lukuun ottamatta Brecon säikähdystä eli oltiin menossa nukkumaan ja pojat nukahtivat nopeasti sänkyyn. Itse en saanut unta niin siirryin olohuoneeseen tv:n ääreen ilman että pojat heräsivät siihen. Kohta minulta tippui lattialle kaukosäädin niin Brecon tulee kauhella murinalla kovaa vauhtia olohuoneeseen ja kurkistaa sohvan tapaa tuijottaen sekä muristen "kuka täällä on, kuka sinä olet". En sanonut mitään niin Breco vain kurkki muristen sohvan takaa ja läheni, siihen sitten totesin "mitä sä hölmöilet" niin ilmeestä näki ajatuksen "ai mamma, hienoa, se olet sinä... moi moi moi moi" ja hepulit ilo haukkua, juoksemista ympäri kämppää, Jeroomin pusuttelua jne. Jeroom vain seurasi tilannetta vierestä että johan tuo rääpäle on hölmö, eihän tässä mitään.
Saimme tänään kuulla ettemme pääse Jeroomin kanssa heinäkuussa taipumuskokeeseen, sillä kokeessa ei enään ollut tilaa, mutta yritys on päästä nyt toiseen kokeeseen. Katsotaan miten käy.

Keskiviikko
Pitkä päivä pojilla kotona, mutta onneksi pääsin lähtemään töistä hieman normaalia aikaisemmin ja ei poikien tarvinnut odottaa niin pitkää päivää kotona. Kun pääsin kotiin päätin että lähdenkin äitini ja siskoni sekä hänen perheensä kanssa käymään mökillä ja otin koirat mukaan. Noh mökki naapurissa asuu aivan ihana narttu joka on Jeroomin paras ystävä ja kappas kun päästiin mökin pihaan ihmettelin miksi ihmeessä pojat juoksee itkien pitkin aitaa.. no sekin selvisi JUOKSUT! jep jep, juoksunen narttu+hormoonit= sekopäinen uros. Saatiin sitten ideaksi lähteä uimaan niin ihmiset kuin koiratkin, pakattiin kamat ja lähdettiin kohti rantaa. Jeroom nyt meni veteen jokin kepukan perässä ilman mitään ongelmaa tai mitään houkutteluja kun taas Breco huusi rannalla eikä suostunut uimaan edes suostuteltuna.. no siinä sitten siskon lasten kanssa uitiin ja Breco huusi rannalla.. yht äkkiä tuli hiljasuus ja sieltä Breco ui erittäin rauhallisesti minua kohti!! JES! ajattelin että tästä se taas lähtee ja kehuin, kehuin ja kehuin. Noh siinä kävi sitten niin etten meinannut saada koko koiraa sitten enään vedestä pois kun Breco päätti esitellä uima taitoaan ja ui vedessä sikin sokin suuntaa vaihtaen välillä, eikä edes kutsusta tai käskustä suostunut tulemaan vedestä pois.
Kohta huomasimme että jokea pitkin tuli kanootilla ihminen ja yritin kutsua Brecoa rantaan mutta tuloksetta tämä pikkuinen rääpäle ui siellä ympyrää, jouduin itse lähteä uimalla hakemaan koiran pois vedestä ja karvoista kiinni pitäen ohjata rantaa ja ei sittenkään, Breco menee hyppäämään veteen ja on lähdössä kanootin perää. Sain onneksi just ja just Brecosta kiinni ettei se päässyt kanootin perään, kyllä melojaa nauratti.
Noh saatiin koirat kiinni ja lähdettiin kohti mökkiä. Siellä päästettiin koirat normaaliin tapaan irti ja siskon lapset jäivät pihalle koirien kanssa kun itse menin pukemaan mökkiin kuivia vaatteita, yht äkkiä siskoni nuorin poika huutaa "Jenni Jenni, jeroom meni aidan ali, mitä mä teen?miten se mahtuu tuolta alta?", Kyllä Jeroom oli ängennyt itsensä aidan ali tuon nartun luokse, menin sitten ja nostin Jeroomin aidan yli takaisin omalle pihalle ja kappas kappas pojat olivatkin loppu ajan kiinni. Nartun omistajaa vain nauratti, että kylläpäs se tykkää iineksestä.
Loppu ajasta meidän muiden ollessa syömässä eväitä Breco päätti että hänellä on tylsää ja kaatoi vesi kupin, no siskon tytöt täyttivät sen, Breco kaatoi sen taas ja kappas taas joku täytty sen tätä jatkui jonkun aikaan kunnen totesin että turha sitä on enään täyttää. Siitä sitten seurasi Brecon puolelta kauhea haukkuminen ja muriseminen kupille, kuppi sia kyllä kyytiä Brecon sitä heitellessä.
Kotiin päästyään olivat pojat kyllä niin väsyneitä että nukkuivat kyllä koko illan niin sikeästi.

        Torstai

Tänään pojat olivat myös normaaliin tapaan päivän kotona ja tullessani kotiin otin koirat mukaan ja pakkasin heidän reissu kamat. Pojat pääsivät tänään hoitoon vanhempieni luoke viikonlopuksi. On siis luvassa paljon hyvää ruokaa ja rentoutumista koirilla.
Hetket he ehtivät olla vanhemmillani kissan kanssa yhtä aikaa, ja se on edelleen Brecon mielestä hyvin hämmentävä, enään se ei ollut enään niin pelottava kuin aikaisemmin mutta ei sille kyllä häntää voi ainakaan heiluttaa eikä kyllä mitään muutakaan sitä voi katsoa ja ehkä vähän nuuhkaista..
Breco aloitti heti pallo leikit kun pääsi vanhempieni kämpille ja Jeroom aloitti kärpästen metsästäminen.

Kaupunki koirailua.

Tänään otettiin ja lähettiin poikien kanssa sitten Helsingin keskustaan. Aamulla kun ei sitten keksitty mitään järkevään tekemistä niin sain ideaksi että pitäiskö, no kuitenkin se lähtö oli hieman "mennäkkö vai eikö mennä"- tyylistä venkslaamista. Kukaan ei sitten ollut oikein innokas lähtemään keskustaan näin aurinkoisena päivänä päivä kävelylle niin loppujen lopuksi lähdettiin ihan itsekseen minä, Jeroom ja Breco.

Reissu alkoi kävelyllä kohti metroa ja metrolla kohti keskustaan. No jäimmekin metrosta pois jo hakaniemessä ja lähdimme ympyrätalon takaa rantaan. Rannassa Breco veti niin hulluna kohti vettä että, päästyään reunalle ihmetteli miksi vesi oikein on noin kaukana alhaalla ja loppujen lopuksi löysi veneenlaskus liuskan rannasta josta sille päätti pulahtaa likaiseen veteen, Jeroom seurasi Brecon hölmöilyä vaan vierestä. Kun päästiin jatakaam matkaa rantaa pitkin niin Breco sinkoili hihnassa sinne sun tänne kun oli joka puolella lintuja, ihmisiä, liikkuvia lehtiä, vettä ja kaikkea muuta jännää, ihan kun tuo koira ei oli ikinä kävellyt hihnassa eikä osaisi siinä nätisti kävellä. No aloittihan Jeroom sitten myös sen "pakit päälle-en liiku-haju" meiningin mutta Jeroomia muistuttaessa tajusi kävellä eteenpäin. Brecolle täysin uusi juttu oli laituri jossa kävimme kävelemässä, se oli hieman jännä kun se heilui ja oli rakoja täynnä mutta ei sitä kuitenkaan tarvinnut pelätä ja loppujen lopuksi se olikin jo tosi kiva kun siihen laiturin reunaan paiskautui pienen pieniä aaltoja jotka olivat ohi menevistä veneistä lähtöisin.

Pysähdyimme hetkeksi keskustassa koirapuistoon, jossa ei meidän lisäksi olleet ketään. Lähtiessämme jatkamaan matkaa olisi sinne tullut pari jotain pientä koiraa, emme kuitenkaan jääneet puistoon. Matka jatkui radan ja rannan välistä hiekkatietä edeten koti rautatieasemaan ja siinä pojat saivat hetken olla vapaana ja käviväthän nuo molemmat ajamassa lokkeja vedessä. Kävimme kaisaniemenpuistossa matkalla jossa kävimme ihmettelemässä vesiallasta jossa oli vesisuihkuja, molemmat pojat olivat sinne menossa ja niinhän ne menivätkin. Jeroomkin kävi kalastamassa altaasta jokin pahvikahvimukin ja piti sitä jotenkin erityisen hienona aarteena.
 Kävelimme rautatieaseman läpi, jossa muutama lapsikin kävi poikia rapsuttamassa. Siitä jatkoimme Finlandia talon ohi töölön lahden rantaa, jossa pojat pääsivät jälleen pulahtamaan raikkaaseen veteen. Samalla pienelle ranta kaistaleelle tuli maahanmuuttaja perheen oloinen perhe, jossa oli yksi enhä 6 vuotias poika ja vanhemmat. Poika ensin säikähti Brecoa joka juoksi rannassa mutta huomattuaan että minä heittelen brecolle kiviä veteen tuli poikakin muutaman metrin päähän heittämään Brecolle kiviä veteen ja pojasta oli todella hauskaa kun vesi roiskui. Samassa hetkessä eräs nainen pysähtyi luoksemme ja tuli sponttaanisti juttelemaan sekä kysyi saako koiria silittää, no Jeroom sitten olikin jo mennnyt naisen luokse. Nainen kehui poikien suloisuuden ja kauneuden taivaisiin ja oli erittäin kiinnostunut rodusta.

No siinä sitten pärskittiin jonkun aikaa ja jatkettiin kävelyä, käytiin finlandia talon takana ihmettelemässä taasen jotain vesiallasta josta pojat sitten päättivät juoda kun ei muualta ollut vesi kelvannut. Suunta jatkui  kohti oopperaa ja kisahallia, sinne päästiin rantaa pitkin ihmetellen ihmisiä, muita koiria ja lintuja. Sitten oli suunnitelmissa jatkaa matkaan oopperalta kohti sörnäisiä, mutta yhtäkkiä menimmekin manskun yli ja lähdimme kävelemään kohti kamppia, sillä päätin mennä katsomaan mistä minun huominen bussi lähtee.
Kampista matka jatkui kohti metroasemaan josta oli tarkoitus otta suunta kohti kotia. Metroasemalle päästyä, en sitten viitsinyt mennä hissillä vaan päätin napata koirat kainaloon ja mennä ne pitkähköt portaan.. joo nyt tiedän ettei se ollut hyvä idea. Sellaset reilut kymmenkiloa aina yhdellä kädellä, onneksi osasivat olla kuin viilipytyt löysinä ja liikkumattomina. Saatiin kyllä paljon hymyileviä katseita. Alas päästyämme Breco sitten sai jotkut ihme hepulit ja aloi mielistelemään Jeroomia, pyörimään kuin hyrrä, repimään hihnaa ja hyppimään JA taas saatiin hymyileviä katseita. No eihän siinä, metro tuli ja hypättiin kytiin ja muutaman pysäkin päästä eräs nuori nainen tuli istumaan viereen "saako noita silittään? mä olen niin suuri eläinfani. mun on ihan pakko aina silittää kun nään eläimiä. Eläinten silittäminen on niin terapeuttista. Silitän vielä tätä toista. Kiitos. Moi." sillee en ehtinyt sanoa mitään, pojatkin näytti just siltä etteivät tajunneet mitä tilanteessa tapahtui.    Matkalla samaan metroon tuli iso sekarotuinen narttu 1,5vuotias ruttukuono, josta Breco sai aivan ihanan kaverin, eivät meinanneet ymmärtää ettei metrossa ole oikein tilaa liikkua ja leikkeiä. Ei tuo ollut Jeroomin mielestä mitenkään ihmeellinen. Oman pysäkin tultua jäimme metrosta ja menimme hissillä kerrankin ja kävelimme kotiin. Kävellessä huomasi että pojat olivat aika läkähtyneitä kuumasta ilmasta ja oli siinä varmasti päällekin hommia kun ei me tuolla keskustassa niin usein kuitenkaan käydä. Nyt pojat nukkuu sitten onnellisesti kotona ja kohta saavat ruuan sekä iltalenkki vielä luvassa.