keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Edistys askeleita.

Tänään oli kyllä aivan mahtava päivä joka alkoi hienosti yhdessä Katjan ja Kaisa sakemannin kanssa uinti reissulla Kallviikissa vuosaaressa. Pakkasimme koirat heti aamusta autoon ja suuntasimme kohti vuosaarta.
Vuosaareen päästyämme kävimme aivan ihanassa kahvilassa aamupalalla jonne koirat pääsivät mukaan. Kahvila oli rakennettu aivan ihanaan vanhaan omakotitaloon ja sijaitsi veden äärellä, saimme siis yhdessä koirien kanssa nauttia aamupalan ulkona. Koiruudet kyllä käyttäytyivät erittäin mallikkaasti kahvilassa joka oli yllättävän täynnä väkeä.
Siitä lähdettyä Kaisa ja Jeroom kiltisti menivät autoon kun Breco taasen päätti olla menemättä autoon. Autoon menemättömyyden päätettyään Breco päätti lähteä tutkimaan uudet hajut ilman lupaa ja otti hatkan eikä suostunut antautua kiinni, no hetken hilluttuaan jäi poika kiinni ja siirtyi autoon nöyränä tajuttuaan että teki melkoisen virheen.

Rantaan päästyämme Jeroom tunnetusti seilasi omia reittejää meidän muiden kävellessä eteenpäin sekä Breco ja Kaisa juoksivat ja painivat koko kävely matkan. Suurena yllätyksenä Breco paineli veteen Kaisan perässä muina miehinä ilman minkäänlaisia ongelmia. Loppujen lopuksi Breco ujuttautuikin veteen niinkin paljon että selkä oli jo melkein veden pinnan alapuolella, eihän siinä sitten mitään itse painelin veteen perässä ja Brecoa kannustaen suostui poika menemään uimaan ihan ilman minkäänlaisia esim. hihnapakotteita. Kyllä meillä tuli sellaiset bileet pystyy kun näin pojan uimassa. Nyt joku saattaa miettiä että "täh, onko ihmeellistä nähdä vesilintukoira uimassa?", no siis Brecon kohdalla kyllä. On nimittäin muutaman kerran uinti reissulla käynyt niin että juossut niinkin kovaa vaustia uimaan että mennyt täysin sukelluksiin ja joutunut paniikkiin, samalla tavalla jos on koira viety sylissä tai muuten veteen niin Breco ollu koivet kohti taivasta pysty asennossa paniikissa nostellen tassuja todella korkealle ei ole siis suostunut tulemaan vapaaehtoisesti veteen, joten tämän päiväinen uinti reissu oli suuri huipentuma ja täydellisen hieno kokemus Brecolle. Breco oli loppujen lopuksi niinkin innoissaan vedestä ettei meinannut poikaa saada vedestä pois kun se halusi siellä räpiköidä tutkia kiviä ja aaltoja.
Jeroom taas normaaliin tapaa nautiskeli auringosta, keppien heittelystä ja hyttysten syömisesti ja pyynnöstä tuli uimaan ja reippaasti uikin. Jeroom sai myös Brecon perässään uimaan näyttämällä mallia miten voi mennä syvälle hukkumatta. Jeroom kuitenkin ui vain hetken ja päätti jäädä kalliolle köllöttelemään aurinkoon. On se sellainen nautiskeleva herra, minun oma malli poika!

Kolmen tunnin uinti reissun jälkeen päästiinkin kotia ja pojat kävivät väsyneinä nukkumaan. Saivat kyllä nauttia ihanista possun kylkiluista ja ratustella niitä rauhassa. Taisi olla henkisesti rankka reissu sillä seuraavat tunnit menikin pojilla nukkuessa. Myöhemmin me saatiin Riikka ja kolme ihanaa belgi tyttöä; Ruki, Rena ja Rem. Breco on aivan umpi rakastunut Rena tyttöön, vissiin on havaittavissa että juoksut voisivat olla alkamaisillaan kun on niin kova kiinnostus ja kunnon nuoren ori varsan elkeet naisen ympärillä.

Tuli tuossa ohimennen käytyä moikkaamassa Jeroomin poikaa Timesiä, kun haimme Jeroomin kasvattajalta ruokaa belgeille. Samalla näimme Brecon molemmat vanhemmat jotka olivat mukana, vaikka vanhoja tuttujahan nuo jo olikin mutta kuitenkin. Olisi tarkoitus päästä Brecon kanssa käymään Sirpan laumassa jotta poika saisi vähän lisää laumakokemusta ja jotta pojalla käytös kasvaisi sekä ego tasoittuisi.
Oli taas ihana todeta että kyllä se Times on niin reipas ja avoin pieni miehen alku josta varmasti kasvaa vielä aivan mahtava aikuinen itsevarma uros.

Päivä päättyikin parin tunnin yöpuistoiluun, taisi olla jo kolmas yö peräkkäin. Puistossa Jeroom otti oikein rauhallisesti korokkeella makoillen ja muiden touhuja seuraillen. Puistossa Breco ja belgi tytöt riehuivat yhdessä pallon kanssa ja kyllä vauhtia piisasi. Loppu ajasta kyllä huomasi että Jeroomilla tuli halu lähteä kotiin sillä Jeroomin alkoi tuijottamaan kulmien alta ja selkeästi mököttämään ja kysyessä kotiin lähdöstä alkoi pää kääntyillä ja liikettä alkoi koirassa näkyä. Kyllä Brecossakin huomasi väsymystä kun alkoi juostessa haukkuminen ja satunnainen piippaaminen sekä kotiin kävellessä olivat hihnat niin löysät ettei eläissä ole ollut.

Nyt pojat vetää jo sikeitä. Katsotaan mitä huominen päivä tuokaan sitten tullessaan.  Hyvää yötä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti