Tiistai päivä alkoi täysin normaaliin tapaan klo 4.30 kellon soidessa ja poikien kanssa lenkille lähtiessä. Aamulenkki meni täysin normaaliin tapaan ulkoillessa hyvässä säässä. Lenkin jälkeen itse lähdin töihin ja annoin pojille naudan rustot ruuaksi, että olisi hieman jotain tekemistä kun olen päivän töissä.
Tulin kotiin siinä klo 17 aikoihin eikä vielä silloinkaan ollut mitään ihmeellistä tapahtunut, normaaliin tapaan leluja ympäri kämppää ja pojat iloisena ovella vastassa. Siitä sitten taas ulos eikä mitään vieläkään. Meillä ehti käydä vieraitakin siinä viiden jälkeen ja heidän lähdettyään sitten alkoikin tapahtua...
klo 18 jälkeen Breco aloitti kauhean kakistelun mutta ei saanut oksennettua mitään. Noh, meni hetki niin kakistelu jatkui ja kohta alkoi tulla jokaisella kerralla hieman läpikuultavaa limaa erittäin löysää ja venyvää mistä ei meinannut tulla loppua. Tunnin sisään oksennettuaan sellaiset kuusi kertaa, lähtettiin käymään ulkona ja Breco oli hyvin alla päin, ei suostunut ottamaan namia, ei kävelemään itse, ei tekemään tarpeita tai mitään muutakaan. Palasimme kotiin ja ajattelin että ehkä oksentelu johtui heinän syönnistä ja nyt se on ohi. Mutta ei sisälle päästyä oksentelu jatkui, nyt oksennus oli jo hieman vihertävää ja sitä tapahtui muutaman kerran niin että oksennusta kakistellessa koko koira kramppasi. Yritin syöttää Brecolle juustoa, lihapullaa, nakkia, nameja ja kaikkea mitä jääkaapista löytyi niin ei koskenut poika mihinkään, eikä sen myötä suostunut myöskään juoda ollenkaan. Tästä huomasin että nyt on jokin erittäin pahasti pielessä sillä Breco on luonteeltaan jo erittäin ahne ja juo normaalisti sen viisi litraa päivässä.
Lähdin sitten käyttämään Brecoa uudelleen ulkona, eikä hän halunnut vieläkään kävellä. Satunnaisesti suostui ottamaan muutaman askeleen häntä koipien välissä erittäin alla päin ja taas oksentaen. Ei siinä muuta auttanut kun mennä sisälle ja yrittää saada nestettä, mutta turhaa. Sisälle päästyä Breco oli erittäin levoton, eikä pystynyt olemaan paikallaan ollenkaan. Maaten käydessään vaihtoi koko ajan asentoa kyljeltä toiselle ja välillä oli takapuoli ilmassa tassut maassa, välillä äänteli muristen ja mumisten. Sitten tulin tulokseen että ei tässä auta muu kun soittaa viikkiin. Puhelimessa toivottiin että lähdemme tulemaan sillä Brecolle ei ollut mennyt nestessä moneen tuntiin ja vaarana on näinkin nuorella koiralla on kuivuminen.
Lähdimme sitten klo 23 viikkiin, jossa jouduimme odottamaan vuoroa noin reilun tunnin jonka jälkeen päästiin hoitajan vastaanottoon, kerättiin hieman esitietoja jonka jälkeen hoitaja konsultoi lääkäriä. Lääkäri sitten päätti että otetaan koirasta verikokeet sillä koirassa ei ole mitään ulkoisia merkkejä mistään. Minut sitten ohjattiin aulaan odottamaan kun hoitaja vei Brecon verikokeisiin, sillä sitten lääkäri kopeloidessaan koiraa huomasi takavatsassa jonkinlaisen peukalon kokoisen "patin/möykyn/kyhmyn" tms. Verikokeista tullessa lääkäri toi Brecon minulle ja kertoi löydöksestä. Lääkäri ehdotti röntgen kuvausta sillä hänellä ei ole tietoa mikä se voi olla ja missä se voi olla. Hän pystyi käsin koskemaan ja ottamaan möykyn sormiensa väliin ilman että koira mitenkään regoi siihen eli todettavasti Brecolla ei ollut suuria kipuja kun ei arastellut.
Pääsimme röntgeniin kun verikokeiden tulokset olivat tulleet. Verikokeissa ei ollut mitään huomattavia muutoksia, lukuunottamatta maksan hieman alhaisia arvoja jotka ilmeisesti johtuivat lääkärin mukaan huonovointisuudesta ja runsaasta oksentelusta. Sitten röntegiin ja kello oli silloin jo 02.30, niin koira kun omista oli tuossa vaiheessa jo erittäin väsyneitä mutta silti röntgen pöydälle joutuessa Breco pisti erittäi paljon vastaan eikä suostunut olemaan paikoillaan, joten hoitajat laittoivat Brecolle lyijypainot tassuihin,lonkkien ja rinnan päälle että koira pysyisi edes hetken paikoillaan. Breco kuvattiin niin kyljellään että selällään. Kuvien jälkeen jouduimme taas odottamaan jonkin aikaan että lääkäri ehti katsoa kuvat ja tehdä niistä päätelmät.
Meidät kutsuttiin hetken päästä lääkärin luokse jossa sain nähdä hetki sitten otetut kuvat. Lääkäri kertoi että kuvista ei oikein näe että mikä patti on, mutta mitä ilmeisimmin se on voinut olla suuri luunsiru tai muu vastaava joka sitten aiheuttaa suolessa tukosta. Lääkäri ei osannut edes kuvien perusteella kertoa meille onko tukos ohut- vai paksusuolessa mutta kuitenkin meille kerrottiin että tukos on niinkin suuri että ohut suoli on paisunut kolmin kertaiseksi normaalista ja se saattaa olla hengen vaarallinen, sillä se sisältää pelkkää kaasua. Lääkäri kertoi että hän voi leikata Brecon jo silloin yöllä mutta vaihtoehtona on että tulemma aamulla takaisin. Päädyimme yhdessä ratkaisuun että Lähdemme käymään Brecon kanssa kotona ja palaamme aamulla kahdeksalta takaisin. Lääkäri totesi siihen että on sitten tultava heti sillä tälläisissä tapauksissa voi olla riskialtista odottaa ja jos tilanne pahenee niin mahdollinen leikkaus hankaloituu sekä suolta voidaan myöhemmin joutua poistamaan. joten ei ole edes mahdollisuutta olla tulematta kontrolliin heti aamusta. Ehtona oli että saamme mennä kotiin jos tulemme aamulla klo 8 takaisin tai muuten Breco voisi jäädä viikkiin yön ajaksi tarkkailuun.
Kuitenkin päätimme lähteä käymään kotona. Breco sai ennen kotiin lähtöä kaksi kipulääke piikkiä sekä pahoinvoinnin estoon piikin. Kyllä pisti vastaan niitäkin laittaessa. Pääsimme sitten vasta n..klo 04.30 lähtemään viikistä kohti kotia. Kotona olin saanut ohjeeksi antaa koiralle öljyä jota sain viikistä mukaani ruutissa. Siinä sitten valvottiin Brecon kanssa aamuun asti, että jos jotain akuuttia muutosta tapahtuu. Yöllä Brecolla oli erittäin raskasta ja tiheää hengitystä sekä erittäin tiedottomia tiloja mutta selvisi että ne olivat lääkepiikin sivuvaikutuksia. Koko yön aikana Brecolle ei saanut yrittää syöttää mitään mutta vettä piti yrittää antaa, kuitenkin antaminen oli tuloksetonta. Eikä koko yön ainaka mennyt vettä yhtään edes ruutilla kun kaikki tuli ylös.
Tänä aamuna olimme sitten ennen klo 08.00 viikissä jälleen. Meitä oli vastassa oikein asiallinen ja mukava hoitaja, joka otti sitten Brecon hoidettavaksi ja itse jouduin lähtemään käymään töissä. Ennen lähtöäni kerrottiin että Brecon kontrolli röntgen on heti aamusta ja mahdollisesti koira joudutaan ultraäänitutkimaan jos tilanne niin vaatiin. Näillä toimenpiteittä selvitetään onko edelleen akuuttia leikkaustarvetta.
Meidän onneksemme minulle soitettiin klo 9.30 että Brecon röntgen kuvat ovat tulleet ja niissä on huomattavasti parannusta öiseen eli Brecon ohutsuolessa olevat kaasukertymät olivat pienentyneet ja päilyttävin kyhmy ( joka mahdollisesti luunkappale) oli jo hieman liikkunut suolessa ja mahdollisesti sulanutkin hieman. Kuitenkin lääkäri kertoi että on toivottavaa että kun koira on on ollut näinkin pitkään syömättä ja juomatta niin olisi paras jos Breco jää päiväksi nesteytykseen joka on tiputuksen kautta ja hänelle annetaan öljyä jotta saataisiin kappale suolessa liikkumaan.
Iltapäivällä lääkäri soitti minulle ja kertoi että Breco oli nyt suostunut jo itsenäisesti syömään sekä poika on erittäin ilmoinen ja huomionhakuinen. Ulkona Breco oli tehnyt pissat mutta ulostanut ei, lääkäri kuitenkin totesi ettei sillä ollut niinkään merkitystä sillä ruokaa ei ole kovin paljoa mennyt. Joten sain nyt hakea pojat kotiin! <3 Päivän paras asia.
Lähdimme Jeroomin kanssa yhdessä hakemaan Brecoa kotiin Viikistä. Jeroom odotti autossa että pääsin hakemaan Brecon ulos. Keskustelin hoitajan kanssa, joka kertoi iloisesti miten ihana tapaus Breco on. Poika oli hakenut huomiota kaikien keinoin jokaiselta mahdolliselta ihmiseltä ja heittäytynyt jalkoihin rapsutettavaksi. Saimme kotiin reseptillä Tramal- kipulääkettä mahdollisesti ulostamisessa aiheutuviin kipuihin sekä pahoinvointiestolääkettä ja ohjeet parafiiniöljyyn. Ruuan tuli olla nyt mahdollisimman nestepitoista ja pehmeää sillä suolisto on joutunut koville. Seuraavat pari viikkoa Breco syökin sitten puuroa, piimää, raejuustoa jne. pieniä annoksia useasti päivässä.
Kohta hoitaja toikin jo reipasta pikku Brecoa huoneeseen josta riumu repesi niin omistajalla kuin koirallakin jälleennäkemisen ilosta. Kiitimme hyvästä hoidota henkilökuntaa ja lähdimme kohti autoa jossa Jeroom odottelikin. Voi poikien jälleen näkeminen oli niin suurta rakkautta, pusuja ja ilohaukkuja sekä kiemurtelun täyttämään tilannetta ei sanoin voi kuvailla.
Nyt olemme sitten kotona ja luojan kiitos selvisimme säikähdyksellä. Ensi töikseen Breco repi kotona tassussa olleen sideharson pois. Pojat nukkuu nyt todella sikeästi vierekkäin ja samalla kyllä haistaa että alkaa tuo Brecon suolisto pikku hiljaa toimimaan ja kaasut pääsee ilmoille! mutta nyt tuo haju on vain positiivista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti