Kaupunki koirailua.

Tänään otettiin ja lähettiin poikien kanssa sitten Helsingin keskustaan. Aamulla kun ei sitten keksitty mitään järkevään tekemistä niin sain ideaksi että pitäiskö, no kuitenkin se lähtö oli hieman "mennäkkö vai eikö mennä"- tyylistä venkslaamista. Kukaan ei sitten ollut oikein innokas lähtemään keskustaan näin aurinkoisena päivänä päivä kävelylle niin loppujen lopuksi lähdettiin ihan itsekseen minä, Jeroom ja Breco.

Reissu alkoi kävelyllä kohti metroa ja metrolla kohti keskustaan. No jäimmekin metrosta pois jo hakaniemessä ja lähdimme ympyrätalon takaa rantaan. Rannassa Breco veti niin hulluna kohti vettä että, päästyään reunalle ihmetteli miksi vesi oikein on noin kaukana alhaalla ja loppujen lopuksi löysi veneenlaskus liuskan rannasta josta sille päätti pulahtaa likaiseen veteen, Jeroom seurasi Brecon hölmöilyä vaan vierestä. Kun päästiin jatakaam matkaa rantaa pitkin niin Breco sinkoili hihnassa sinne sun tänne kun oli joka puolella lintuja, ihmisiä, liikkuvia lehtiä, vettä ja kaikkea muuta jännää, ihan kun tuo koira ei oli ikinä kävellyt hihnassa eikä osaisi siinä nätisti kävellä. No aloittihan Jeroom sitten myös sen "pakit päälle-en liiku-haju" meiningin mutta Jeroomia muistuttaessa tajusi kävellä eteenpäin. Brecolle täysin uusi juttu oli laituri jossa kävimme kävelemässä, se oli hieman jännä kun se heilui ja oli rakoja täynnä mutta ei sitä kuitenkaan tarvinnut pelätä ja loppujen lopuksi se olikin jo tosi kiva kun siihen laiturin reunaan paiskautui pienen pieniä aaltoja jotka olivat ohi menevistä veneistä lähtöisin.

Pysähdyimme hetkeksi keskustassa koirapuistoon, jossa ei meidän lisäksi olleet ketään. Lähtiessämme jatkamaan matkaa olisi sinne tullut pari jotain pientä koiraa, emme kuitenkaan jääneet puistoon. Matka jatkui radan ja rannan välistä hiekkatietä edeten koti rautatieasemaan ja siinä pojat saivat hetken olla vapaana ja käviväthän nuo molemmat ajamassa lokkeja vedessä. Kävimme kaisaniemenpuistossa matkalla jossa kävimme ihmettelemässä vesiallasta jossa oli vesisuihkuja, molemmat pojat olivat sinne menossa ja niinhän ne menivätkin. Jeroomkin kävi kalastamassa altaasta jokin pahvikahvimukin ja piti sitä jotenkin erityisen hienona aarteena.
 Kävelimme rautatieaseman läpi, jossa muutama lapsikin kävi poikia rapsuttamassa. Siitä jatkoimme Finlandia talon ohi töölön lahden rantaa, jossa pojat pääsivät jälleen pulahtamaan raikkaaseen veteen. Samalla pienelle ranta kaistaleelle tuli maahanmuuttaja perheen oloinen perhe, jossa oli yksi enhä 6 vuotias poika ja vanhemmat. Poika ensin säikähti Brecoa joka juoksi rannassa mutta huomattuaan että minä heittelen brecolle kiviä veteen tuli poikakin muutaman metrin päähän heittämään Brecolle kiviä veteen ja pojasta oli todella hauskaa kun vesi roiskui. Samassa hetkessä eräs nainen pysähtyi luoksemme ja tuli sponttaanisti juttelemaan sekä kysyi saako koiria silittää, no Jeroom sitten olikin jo mennnyt naisen luokse. Nainen kehui poikien suloisuuden ja kauneuden taivaisiin ja oli erittäin kiinnostunut rodusta.

No siinä sitten pärskittiin jonkun aikaa ja jatkettiin kävelyä, käytiin finlandia talon takana ihmettelemässä taasen jotain vesiallasta josta pojat sitten päättivät juoda kun ei muualta ollut vesi kelvannut. Suunta jatkui  kohti oopperaa ja kisahallia, sinne päästiin rantaa pitkin ihmetellen ihmisiä, muita koiria ja lintuja. Sitten oli suunnitelmissa jatkaa matkaan oopperalta kohti sörnäisiä, mutta yhtäkkiä menimmekin manskun yli ja lähdimme kävelemään kohti kamppia, sillä päätin mennä katsomaan mistä minun huominen bussi lähtee.
Kampista matka jatkui kohti metroasemaan josta oli tarkoitus otta suunta kohti kotia. Metroasemalle päästyä, en sitten viitsinyt mennä hissillä vaan päätin napata koirat kainaloon ja mennä ne pitkähköt portaan.. joo nyt tiedän ettei se ollut hyvä idea. Sellaset reilut kymmenkiloa aina yhdellä kädellä, onneksi osasivat olla kuin viilipytyt löysinä ja liikkumattomina. Saatiin kyllä paljon hymyileviä katseita. Alas päästyämme Breco sitten sai jotkut ihme hepulit ja aloi mielistelemään Jeroomia, pyörimään kuin hyrrä, repimään hihnaa ja hyppimään JA taas saatiin hymyileviä katseita. No eihän siinä, metro tuli ja hypättiin kytiin ja muutaman pysäkin päästä eräs nuori nainen tuli istumaan viereen "saako noita silittään? mä olen niin suuri eläinfani. mun on ihan pakko aina silittää kun nään eläimiä. Eläinten silittäminen on niin terapeuttista. Silitän vielä tätä toista. Kiitos. Moi." sillee en ehtinyt sanoa mitään, pojatkin näytti just siltä etteivät tajunneet mitä tilanteessa tapahtui.    Matkalla samaan metroon tuli iso sekarotuinen narttu 1,5vuotias ruttukuono, josta Breco sai aivan ihanan kaverin, eivät meinanneet ymmärtää ettei metrossa ole oikein tilaa liikkua ja leikkeiä. Ei tuo ollut Jeroomin mielestä mitenkään ihmeellinen. Oman pysäkin tultua jäimme metrosta ja menimme hissillä kerrankin ja kävelimme kotiin. Kävellessä huomasi että pojat olivat aika läkähtyneitä kuumasta ilmasta ja oli siinä varmasti päällekin hommia kun ei me tuolla keskustassa niin usein kuitenkaan käydä. Nyt pojat nukkuu sitten onnellisesti kotona ja kohta saavat ruuan sekä iltalenkki vielä luvassa.