Paljon on ehtinyt tapahtua.

Noniin, sain taas pientä innostusta ystävältäni Riikalta että olisi aika taas alkaa päivittämään joko Jeroomin kotisivuja tai sitten tehdä ihan kunnon blogi. Olen kuullu muutenkin jo pitkään muilta että "olisi niin kiva lukea teidän blogia" ja nyt se sitten on tässä, katsotaan kuinka tiuhaan saan tätä päivitetty. (: Lupaan ainakin yrittää parhaani, eikä enään tekosyyksi käy koneettomuus kun sain uuden koneen.

Sitten viime aikaisimpien kuulumisten yhteen veto, lähtien Jeroomin kotisivujen viimeisestä päivityksestä:

Eli Jeroomin kanssa käytiin viime vuoden lopulla silmäpeilissä, jossa tuloksina täysin terveet silmät eikä ollut mitään ongelmia havaittavissa. Oli kyllä herra hyvin tietoinen mitä hän haluaa itselleen tehtävän eikä ollut peilaaminen kovi helppo homma, eläinlääkärikin kysyi peilauksen edetessä että "ei kai se pure, haetaanko koppa päähän". Onneksi tunnen kyllä jeroomin niin hyvin ettei me mitään koppia tarvittu vaan kunnon ote sylissä ja silmiä peilaamaan. Peilauksen jälkeen Jeroom kyllä oli kun mitään ei olisi tapahtunut :D

Oltiin käymässä Jeroomin kanssa myös Hollolassa toko kokeessa syyskuun toinen päivä, josta tuloksena 155 pistettä ja kakkos tulos. Paikkamakuu meni mönkään niinkuin se oli odotettavissakin, muuten Jeroom oli kyllä erittäin pätevä. En löytänyt tähän hätään kisakirjaa jossa olis ollut tarkemmat pisteet, mutta ei siinä mitään.

Sitten syyskuussa käytiin Jeroomin kanssa näyttelyssä Porvoossa, josta tuloksena ollu VAL-EH VAK3 ja käytiin myös spanieli erkkarissa lokakuussa josta tuloksena VAL-ERI.

Sitten loppuvuodesta 2012 meille tuli perheenlisäystä ja Jeroom sai kaveriksi koikkeri poika Brecon. Olin jo pitkään suunnitellut haluavani jeroomille kaverin mutta ei sitten ollut tullut otettua pentua kotiin vaikka lähellä oli että olisin ottanut kotiin 2 vuotiaan koikkeri pojan joka oli vailla kotia kotona havaittujen ongelmien takia, kävimmehän poikaa jo katsomassa ja hyvin tuli toimeen, hieman oli arka mutta aktiivinen. Homma päättyi kuitenkin siihen että perhe ei raaskinut koirasta luopua ongelmien vuoksi ja päättivät vielä yrittää, mikä tietysti on koiran kannalta hienoa ettei tarvitse lähteä kotia vaihtamaan.
No mutta onnellisesti Jeroom sai pienen Breco pojan kaveriksi.

Breco oli tullessaan meille hyvin reipas ja itsenäinen pentu, joka rakasti tutkia mitä erilaisimpia asioita ja paikkoja. Breco ei paljoa jännitä uusia asioita tai jos jännittää niin tämä poika ei sitä muille näytä vaan määrätietoisesti toimii. Kotimatkalla kun haimme yhdessä Jeroomin kanssa pentua kotiin niin autossa pojat nukkuivat kylki kyljessä auton takapenkillä, ihana näky. Kotona Jeroom kyllä kummasteli että miksi tuo karvapallo on meille tullut. Nykyään pojat toimii hyvin yhdessä, eikä siihen mennyt kauaakaan kun olivat sopeutuneet asumaan yhdessä saman katon alla.

Jeroomin poika 1

Jeroomin poika 2

Brecon kotiuduttua ei mennytkään kauaakaan kun Jeroom pääsi oikeisiin miehen töihin eli Jeroomia käytettiin jalostuksessa. Astutus tilanteessa Jeroom monesti katsoi minua sillä silmällä että "mamma, saanko nousta selkään" ja huomattuaan ettei se ole kiellettyä nousi hyvin selkään ja jäivät nopeasti nalkkiin. Sitten alkoikin se malttamaton odottaminen ja kyllä sekin odotus palkittiin nyt Jeroomilla on kolme onnellista poikaa!

Jeroomin poika 3

Jeroomin pojat kävi meillä tuossa kylässäkin ja Jeroomin mielestä ne oli vain jotain todella kummallisia karvapalloja ja ajatuksissaan varmasti ajatteli että "toivottavasti nuo ei vaan jää tänne". Toisin kun Breco oli aivan haltioissaan noista pienistä karvakuonoista.


Brecon kanssa käytiin kahdessa pentunäyttelyssä, joissa molemmista tuli kotiin ROP-pentu maininnat ja kunniapalkinnot eli ei huonosti. Sitten poika kävi myös erkkarissa josta kotiin tuli ROP-pentu maininta myös ja sen kautta BIS- pentu 3 maininta. Ei siis huonosti pienen pojan näyttely urakaan alkanut.

Brecp ROP-pentu ja BIS- pentu 3

Muutimme tässä välissä jo omaan kotiin poikien kanssa. Jeroomilla oli hieman hankalaa sopeutua uuteen kotiin kun kuitenkin Jeroom on asunut minun ja vanhempieni kanssa samankaton alla monta monta vuotta ja nyt pitäisikin sopeutua uuteen kotiin. Jeroom oli sitä mieltä ettei tämä voinut olla koti, mutta nykyään on jo sopeutunut erittäin hyvin vaikka mielellään käy vierailemassa vanhassa kodissa vanhempieni luona.

Sitten ehdimmekin jo nyt kesäkuun alussa käydä Virossa näyttely reissulla yhdessä Riikan ja belgien kanssa. Laiva matka meni ihan suhteellisen hyvin ahtaissa oloissa ja koirien ihmetellessä kuonokoppien pakollisuutta laivayhtiön puolesta. Virossa saimme sitten nauttia auringon paisteesta niin kuin vesisateestakin. Pääsimme kokeilemaan vähän agi-juttuja puistoilun merkeissä puomia ja rengasta, Jeroomille tuttuja juttuja ja Brecolle taas täysin uusia juttuja.
Olimme reissulla kolmisen päivää ja reissu päättyi sunnuntaina näyttelyyn, josta suoriuduimme kunniakkaasti. Näyttely päivä alkoi koikkereiden kehillä joista tuloksina: Breco ERI1, SA, PU2, JUN-SERT, VSP-JUN ja sen myötä EEJV-13, sitten Jeroom ERI1, SA, PU1, CACIB, ROP ja sen myötä EEV-13. Ei siis hullummin, kiitos Jeroomin viennistä PU-kehissä kuuluu Riikalle kun ei sitä itseltä onnistunut kahden koiran vieminen yhtä aikaa kehään. Noh, päivä jatkui kuitenkin belgi kehillä joissa tuloksina; Samba (musta) ERI2, SA, PN2 ja VA-CACIB. Rena (tervu) EH3 ja Ruki (tervu) ERI2, SA, PN3 ja VA-CACIB.
Näyttely paikalla myös Jeroom sai erään paikallisen kasvattajan sekä hänen ystävänsä huomion kiinnitettyä ja  Jeroom sai olla heidän ihailun kohteena sekä itse sain palautetta heiltä siitä kuinka kaunis rotumääritelmän mukainen koira minulla on ja miten hyvä luontoinenkin. Ihana saada tuollaista palautetta myös muutenkin kuin kehässä tuomarilta.

Viron reissun jälkeen pojat menivätkin hoitoon isäni luoksi kun itse lähdin Lahteen voimistelu tapahtumaan esiintymään sekä ohjaamaan omaa esiintyvää ryhmääni. Pojat saivat nauttia isäni luona hyvästä ruuasta ja henkilökohtaisesta ulkoilutuspalvelusta, sillä isäni käyttää pojat yksitellen ulkona niin saivat siis omaa aikaa toisiltaan. Teki varmasti oikein hyvää kun muuten kulkevat aika paljon yhdessä. Uskon etta pojat nauttivat hoidossa olosta mutta kyllä minun kotiin tulo aiheutti aikamoisen metakan sekä vaihtia ja vaarallisia tilanteita kun eivät pojat oikein tienneet miten päin olisivat olleet.

Pääsimmekin yhdeksi yöksi kotiin kun olikin jo minun työreissulle lähtö, jonne pojat kuitenkin pääsivät mukaan. Suunta olikin siis kohti Turkua. Olin töissä eräällä leirillä jossa oli paljon ohjaajia minun lisäkseni sekä leirille osallistuneita perheitä, lapsia ja aikuisia. Kyllä koikkeri pojat saivat niin paljon lasten sekä aikuisten huomiota että ei jäänyt epäselväksi miten paljon nuo saivat rakkauta ja hellyyttä osakseen. Samalla leirikeskuksen ymppäristö oli mitä ihanteellisin koirille..metsää pilvin pimein jossa saivat juosta irti niin paljon kun sielu sieti. Kun viikko oli ohi ja matka kohti kotia alkoi niin kuulin monen lapsen leiriltä lähtiessään sanovan pojille että "tulee teitä kyllä ikävä" <3.

Eilen sitten oli siskoni perheet luonani kylässä hieman tupareiden merkeissä ja saivat pojatkin kummitytöltäni tupari lahjaksi ihanat poron lavat. Ai että mikä sotku, kun sitä ihanaa luu murua ja sirua karvamatossa, onneksi lähti imurilla suurin osa. Samoin kun oli hellyttävää kun sain kummitytöltäni ( 3-vuotias) kortin johon hän oli piirtänyt "Jennin perheen" eli hän oli piirtänyt siihen Jeroomin, Brecon ja minun kuvan.

Tänään sitten oltiin pitkästä aikaa yhdessä Riikan kanssa jälkimetsässä. Minulla oli mukanani molemmat pojat ja Riikalla belgi Ruki. Ensimmäiseksi vedettiin Brecolle jälki, eli ensikertalainen pääsi aloittamaan treenin. Jäli vedettiin kyyhkyllä joka teki kyllä lopullisen kuoleman sitten metsässä hajotessaan. Noh.. siis asiaan eli Brecon jälki suorittamiseen. Viedessään Brecon aloituspaikalle oli tuo poika niin ihmeissään että mitä ihmettä jos koiran ajatukset olivat olleet ääneen puhuttua niin ne olisi varmasti olleet jotain tämän suuntaista "Mikä tästä on mennyt? täh ei ei voi olla totta, mikä tässä on.. mamma katso, höyheniä, wau mitä nää on". Ja hetken pohdittuaan ja ihmeteltyään niin kyllä tuo jäljelle lähti, erittäin tarkkaan työtä ensikertalaiseksi. Breco nuuski jälkeä todella tarkkaan koko ajan ja suoriutui siitä erittäin mallikkaasti vaikka tämä oli ehkä hieman liian hankala silti ekaksi jäljeksi kun oli kulmaa ja polkua. Mutta ei voi olla kun ylpeä.
Sitten jatkettiinkin Jeroomin jäljellä, joka vedettiin hieman kokeen omaisesti kulmilla ja hyvin meni. Jeroom oli jäljen aikana hieman kierroksilla ja välillä hosui mutta koko ajan seurasi jälkeä eikä sitten sitä kadottanut, jäljen lopetuskin oli tehty kalliolle jonne koiran tuli nousta ja hienosti Jerppa tuon tajusi ja jopa hieman kiersi niin että pääsi nousemaan kalliolle helpompaa reittiä ja löysi kyyhkyn. Sitten alkoikin kyyhkyn repiminen ja sillä leikkiminen. Erittäin hieno jälki siis Jeroomillakin!
Lopuksi lähdimme vielä Rukin jäljelle, jonka Riikka oli tallannut. Ruki olikin intoa puhkuen menossa "tekemään hommia". Rukin jälki meni myös mallikkaasti ja kaikki kepitkin löytyi. Kyllä Riikan tekemä jälkikin oli varmasti hyvä mitä nyt haastetta jokin suo pläntti keskellä jonne kumisaappaat oli upojata ja jonne meinasi jäädä jumiin.
Mahtava päivä siis takana ja suunnitelmissa lähteä nyt jäljelle hieman useammin sekä tokoilua olisi seuraavaksi huomenna luvassa. Huomenna pääsen myös aamupäivästä tapaamaan Jeroomin kahta poikaa.. IHANAA! <3